Siitä on muistaakseni tasan viikko kun kotiuduin sieltä osastolta. Ensimmäinen viikko kotona on mennyt hyvin, on ollut oikein mukavaa olla kotona ja onhan se ihan erilaista olla himassa kuin osastolla. Vaikka tylsää se tuppaa välillä täällä kotosallakin olemaan.
Vähän on välillä tekemiset vähissä täällä kotonakin ja päivistä osa on varsinaista ajan tappamista. Tulee tyyliin maattua vain sängyssä ja selattua nettiä, vähän samanlaista mitä se osastollakin oli. Mutta silti sitä kyllä mielummin lorvii kotona kuin osastolla.
Sellaiset on suunnitelmat että rauhaksiltaan lähden tästä taas elämää käynnistelemään. Hitain askelin, joten työmaailma nyt tuskin odottelee ihan hetkeen mutta voisihan sitä jossain vaiheessa tosissaan alkaa käymään tuolla Klubitalolla. Tarkoitan tosissaan olemisella sitä että ottaa siitä oikein tällä kertaa tavan ja sisältöä elämään eikä niin että käy vain kerran pari ja sitten se lopahtaa. Jotainhan tässä olisi hyvä olla elämässä niin ei ihan masennu sentään elämän tyhjyyden vuoksi.
Nyt on se tyyliin päivän kohokohta kun äsken kävin ostamassa uuden tyynyn. Vaikka ei siinä mitään, tarpeeseenhan tuo tyyny tuli kun entinen oli jo niin surkeassa kunnossa että haittasi välillä nukkumistakin. Nyt on sitten uusi tyyny hommattuna ja innolla odotan ensi yötä, millaista on nukkua uuden tyynyn kanssa. Tällaista tämä elämä nyt on, iloja ja intoa pienistä asioista.
Jostainhan se olisi nyt vaikka taas vaihteeksi hyvä innostua. Jostain sellaisesta asiasta mistä saisi sitä sisältöä paljon lisää elämään. No, lätkän MM-kisat alkavat onneksi kohta niin niiden parissa saa ainakin päiviään kulumaan.
Muutenhan tämä paluu kotiin on sinänsä ihan hyvin sujunut. Tuo aiheutti vaan vähän suoraan sanottuna pelkoa ja ahdistusta kun työpaikalta tuli viesti että saan siellä käydä luovuttamassa avaimen ja tyhjentämässä pukukaapin ensi viikolla. Vähän pelottaa mennä sinne kaiken jälkeen ja sitten kun pitää luopua noista asioista niin toivottavasti ei tule mitään takapakkeja kuntoutumisessa.
Mietin kyllä jo sitäkin josko tuolta kotikuntoutuksen puolelta lähtisi hoitaja mukaani tuonne tueksi mutta toistaiseksi olen päättänyt selvitä yksin tuosta paluusta työpaikalle. Minulla loppui helmikuun loppuun työsopimus ja uutta ei siis tilanteestani johtuen allekirjoitettu.
Tällaista tänne kuuluu. Kaikesta huolimatta on hienoa olla kotona.
Vähän on välillä tekemiset vähissä täällä kotonakin ja päivistä osa on varsinaista ajan tappamista. Tulee tyyliin maattua vain sängyssä ja selattua nettiä, vähän samanlaista mitä se osastollakin oli. Mutta silti sitä kyllä mielummin lorvii kotona kuin osastolla.
Sellaiset on suunnitelmat että rauhaksiltaan lähden tästä taas elämää käynnistelemään. Hitain askelin, joten työmaailma nyt tuskin odottelee ihan hetkeen mutta voisihan sitä jossain vaiheessa tosissaan alkaa käymään tuolla Klubitalolla. Tarkoitan tosissaan olemisella sitä että ottaa siitä oikein tällä kertaa tavan ja sisältöä elämään eikä niin että käy vain kerran pari ja sitten se lopahtaa. Jotainhan tässä olisi hyvä olla elämässä niin ei ihan masennu sentään elämän tyhjyyden vuoksi.
Nyt on se tyyliin päivän kohokohta kun äsken kävin ostamassa uuden tyynyn. Vaikka ei siinä mitään, tarpeeseenhan tuo tyyny tuli kun entinen oli jo niin surkeassa kunnossa että haittasi välillä nukkumistakin. Nyt on sitten uusi tyyny hommattuna ja innolla odotan ensi yötä, millaista on nukkua uuden tyynyn kanssa. Tällaista tämä elämä nyt on, iloja ja intoa pienistä asioista.
Jostainhan se olisi nyt vaikka taas vaihteeksi hyvä innostua. Jostain sellaisesta asiasta mistä saisi sitä sisältöä paljon lisää elämään. No, lätkän MM-kisat alkavat onneksi kohta niin niiden parissa saa ainakin päiviään kulumaan.
Muutenhan tämä paluu kotiin on sinänsä ihan hyvin sujunut. Tuo aiheutti vaan vähän suoraan sanottuna pelkoa ja ahdistusta kun työpaikalta tuli viesti että saan siellä käydä luovuttamassa avaimen ja tyhjentämässä pukukaapin ensi viikolla. Vähän pelottaa mennä sinne kaiken jälkeen ja sitten kun pitää luopua noista asioista niin toivottavasti ei tule mitään takapakkeja kuntoutumisessa.
Mietin kyllä jo sitäkin josko tuolta kotikuntoutuksen puolelta lähtisi hoitaja mukaani tuonne tueksi mutta toistaiseksi olen päättänyt selvitä yksin tuosta paluusta työpaikalle. Minulla loppui helmikuun loppuun työsopimus ja uutta ei siis tilanteestani johtuen allekirjoitettu.
Tällaista tänne kuuluu. Kaikesta huolimatta on hienoa olla kotona.