Kun kukaan ei ottanut minua tosissaan ja kohtasin karseata vähättelyä pitkän aikaa ja kun itse kuitenkin tiesin ja olin varma sekä luotin omiin kykyihin, elämän kokemuksiin ja itsehankkimiini tietoihin niin marssin sitten lopulta lääkärin pakeille suoraan. Siellä oli sitten vastassa oikeasti asioilla perillä oleva ihminen ja yllättävää kyllä hän piti lopulta minua ihan järkevänä ihmisenä. Tätä on hyvin vaikea uskoa mutta totta se taitaa olla.
Nyt tämä asia on minun osaltani täysin loppuun veivattu, kaluttu ja käsitelty. Ja finito. Lääkäri kirjoitti minulle kaksi viikkoa sairauslomaa ja aripiprazolea että saan mieleni rauhoittumaan.
Lääkärisetä vähän jostain syystä aika pahastikin narutti minua. Hän sanoi että minulla on tänään A-klinikkakäynti kello 14.45. Menin perkele sinne oven taakse ja eihän koko klinikka ollut edes auki. Olen veivannut noita asioita ja murheita niin vitun pitkään yksinäni ja matkan varrella kohdannut ihan mieletöntä vähättelyä minua kohtaan. Tuosta ajatuksesta tuli minulle kyllä ihan vittu pakkomielle. Koko muu elämäni pysähtyi, ja en tajunnut nyt edes että ei minulla mitään A-klinikkatapaamista ole. Avasit mun silmät kai jne...
Mutta nyt oli pakko pistää asioihin vauhtia kunnolla, jos ei muuten niin sitten lääkärin eli kunnon asiantuntijan kautta. Ei hän suureksi hämmästykseksi minua hullujen huoneelle kuitenkaan passittanut. Avasi vaan kai ovelasti silmäni lopullisesti että nyt on mies kyllä ollut liikaa noissa pohdinnoissaan yksinään ja jymähtänyt niihin täysin paikoilleen.
Nyt on lopetettava tuo pohdiskelu ja käännettävä uusi sivu elämässä. Olla nyt kaksi viikkoa saikulla ja rauhoitella paljon mieltään.
En tiedä teinkö oikein kun marssin suoraan sitten lääkärin juttusille mielestäni noiden aiheellisten epäilyjen takia mutta oma elämäni jymähtänyt niin paikoilleen noiden takia että oli pakko pistää asioihin kunnolla vauhtia omin käsin sitten jos ei muuten. En jaksanut olla enää yhtään yksinäni noiden mietintöjen takia ja ajatella niitä vain yksin. Aloin olemaan niin pirun väsynyt jo itsekin.
Elämä toivottavasti jatkuu minun osaltani vihdoin eteenpäin. Vauhdilla eteenpäin.
Nyt tämä asia on minun osaltani täysin loppuun veivattu, kaluttu ja käsitelty. Ja finito. Lääkäri kirjoitti minulle kaksi viikkoa sairauslomaa ja aripiprazolea että saan mieleni rauhoittumaan.
Lääkärisetä vähän jostain syystä aika pahastikin narutti minua. Hän sanoi että minulla on tänään A-klinikkakäynti kello 14.45. Menin perkele sinne oven taakse ja eihän koko klinikka ollut edes auki. Olen veivannut noita asioita ja murheita niin vitun pitkään yksinäni ja matkan varrella kohdannut ihan mieletöntä vähättelyä minua kohtaan. Tuosta ajatuksesta tuli minulle kyllä ihan vittu pakkomielle. Koko muu elämäni pysähtyi, ja en tajunnut nyt edes että ei minulla mitään A-klinikkatapaamista ole. Avasit mun silmät kai jne...
Mutta nyt oli pakko pistää asioihin vauhtia kunnolla, jos ei muuten niin sitten lääkärin eli kunnon asiantuntijan kautta. Ei hän suureksi hämmästykseksi minua hullujen huoneelle kuitenkaan passittanut. Avasi vaan kai ovelasti silmäni lopullisesti että nyt on mies kyllä ollut liikaa noissa pohdinnoissaan yksinään ja jymähtänyt niihin täysin paikoilleen.
Nyt on lopetettava tuo pohdiskelu ja käännettävä uusi sivu elämässä. Olla nyt kaksi viikkoa saikulla ja rauhoitella paljon mieltään.
En tiedä teinkö oikein kun marssin suoraan sitten lääkärin juttusille mielestäni noiden aiheellisten epäilyjen takia mutta oma elämäni jymähtänyt niin paikoilleen noiden takia että oli pakko pistää asioihin kunnolla vauhtia omin käsin sitten jos ei muuten. En jaksanut olla enää yhtään yksinäni noiden mietintöjen takia ja ajatella niitä vain yksin. Aloin olemaan niin pirun väsynyt jo itsekin.
Elämä toivottavasti jatkuu minun osaltani vihdoin eteenpäin. Vauhdilla eteenpäin.