Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 338 610
  • 66 856

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
No ei kai se kännissä pelota.

(Ja perään hymiö)
Vain yhden kyydissä olen ollut kännissä.

Toisin päin mietin, että ainakin 5 palstalla vaikuttanutta on ollut minun kyydissäni. Kaksi heistä samoja, jotka ovat minua kuskanneet ja muut eivät tähän voi vastausta kirjoittakaan (ainakaan tällä hetkellä).
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Liittyykö tämä muuten jotenkin tähän ylilaudan ketjuun:
Ei liity. Liittyy ennemminkin siihen, että molemmat tehdään epäsäännöllistä 3-vuorotyötä eikä olla koskaan samaan aikaan kotona paitsi kun tehdään läpsystä vaihto tai toinen on jo nukkumassa. Ja jos satutaan olemaan samaan aikaan vapaapäivällä, niin ei sitä viitsi panemiseen käyttää, koska sehän käy melkein työstä. Työlästä se ainakin on.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Ei liity. Liittyy ennemminkin siihen, että molemmat tehdään epäsäännöllistä 3-vuorotyötä eikä olla koskaan samaan aikaan kotona paitsi kun tehdään läpsystä vaihto tai toinen on jo nukkumassa. Ja jos satutaan olemaan samaan aikaan vapaapäivällä, niin ei sitä viitsi panemiseen käyttää, koska sehän käy melkein työstä. Työlästä se ainakin on.
Ok, ymmärrän hyvin. Tuo on todella rankkaa parisuhteelle. Toivon teille kaikkea hyvää ja jossain välissä myös omaa aikaa.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Ok, ymmärrän hyvin. Tuo on todella rankkaa parisuhteelle. Toivon teille kaikkea hyvää ja jossain välissä myös omaa aikaa.
Ei se ole rankkaa, sehän on pitkän parisuhteen salaisuus kun ei tarvitse toista katsella jatkuvasti. Vielä ei ole vaimon naama alkanut koskaan vituttamaan, toista se olisi jos joka päivä tultaisiin molemmat neljältä kotiin ja alettaisiin touhuamaan kotihommia. Nyt kun pääsee harvoin sille yhteiselle ajalle ja jos vielä järjestää vähän spesiaalia siihen päivään, niin sehän on joka kerta kuin ensitreffeillä olisi.
 

Oskar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Turkulaiset joukkueet, Rantasmikko, Gordon Bombay.
Siis joku Pohjois-Korealainen loikkari oli lauantaina hiipinyt takaisin Pohjois-Koreaan.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Onhan se kiva, kun omat lapset on teinejä, toinen mukamas aikuinen jo. Mutta yksi ehkä eniten vituttavia asioita noissa on, että ne ei syö kunnolla. Isipappa kantaa ruokaa kotiin, tekee gourmet safkaa, niin saa olla tämän tästä olla heittämässä sapuskaa roskiin, kun ei ole nälkä, kun ovat syöneet muualla. No, sitten kun en tee ruokaa, niin sitten kitistään, kun ei oo ruokaa tehtynä.

Toinen eniten vituttava asia on uusi ajokortti ja mun auto. Olen antanut auton käyttöön, kun en sitä itse tarvitse, sillä ehdolla, että se pysyy kunnossa. No, auton takapenkki oli lähes koskematon ja auto ollut aina tiptop, niin eilen pummasin kyydin pojalta kauppaan ja ai saatana missä kunnossa se penkki onkaan ja muutenkin auto on ollut kuin kaatopaikka sen pari kuukautta. Yöllä laitoin sitten ukaasin, että auto pestävä sisältä siihen kuntoon, kuin se oli ennen pojan korttia tai auto menee pois vakuutuksista.

Nyt meidän pitäisi yhdessä siivota, mutta ei noita hereille saa. Ehkä haen kaljaa ja jätän ruokatarvikkeita jääkaappiin pilaantumaan.

Edit. Olen myös sanonut, että mun 32 vuotiasta autoa ei sitten tuunata millään tavalla, ainoastaan stereot voi laittaa, niin tuo saatana oli laittanut siihen puolen perseen kokoisen suomenlipputarran takasivulasiin. Nyt en kehtaa sillä ajella, kun luullaan pian persuksi. Ai perse.
 
Viimeksi muokattu:

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Otettiin ensimmäinen askel kohti älykotia kun asennettiin lasten huoneeseen tuollainen joulupukin tuoma kännykällä ohjattava wifi led valonauha. Aika näppärä systeemi. Voisi ehkä hankkia tänne muutaman muunkin älylampun, kun eivät nuo kovin pahan hintaisia edes ole.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Äiskäni sairastui parisen vuotta sitten skitsofreniaan ja sen jälkeen kommunikointi hänen kanssaan on muuttunut helvetin hankalaksi. Aluksi oireet olivat sellaisia, että kykenin juttelemaan hänen kanssaan varsin helposti asiasta kuin asiasta, mutta nykyään tilanne on sellainen, että minun täytyy varoa jokaista sanaani sekä miettiä hyvin tarkkaan, ettei äitini sekoa niistä ja aloita useita kymmeniä minuutteja kestävää erittäin paranoidista yksinpuhelua.

Hän on ollut pariin otteeseen osastolla, jossa hän tokeni jonkin verran, mutta heti kotiin päästyään hänen tilansa alkoi heiketä. Hän on luonut täysin uudelleen historiansa, syyttää koko ympäröivää maailmaa hänen vainoamisestaan ja kaikkia naapureitaan hulluiksi, pedofiileiksi sekä murhaajiksi. Juuri ennen koronan rantautumista Suomeen hän muun muassa tehtaili kymmeniä tutkintapyyntöjä naapureistaan, koska he kuulemma vakoilivat häntä.
Pahinta tässä kaikessa on se, ettei hän edes halua apua (ei edes lääkkeiden muodossa) sekä se, että minä olen ollut se henkilö, joka on päässyt kokemaan hänen henkisen romahduksensa aivan vierestä. Hän pitää itseään terveenä ja kaikenlaiset puheet ammattiavusta kaikuvat kuuroille korville. Olenkin päättänyt, etten enää puutu hänen häröilyihinsä, vaan annan hänen itse hoitaa omat sotkunsa.

Oma koti on pakopaikkani ja varsinkin viimeisten parin vuoden jälkeen se on parasta mitä tiedän.

Paranoidi skitsofenia on perseestä. Voimia kaikille niille, jotka ovat joutuneet samaan tilanteeseen kuin minä.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
@alwahla voimia sinulle. Se mikä kiinnostaa tässä näin alan ammattilaisena, on se, että skitsofrenia harvemmin puhkeaa enää noin kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen, vaikka ei se tietenkään ole kiveen kirjoitettu. Jokatapauksessa voimia.
 
Suosikkijoukkue
Vimpelin Veto, Roihuttaret, Kaljakylä Rangers, Fla
Nyt isipappa ja auton tuhoaja poika istuu pelaamassa pleikkaria ja otetaan olutta. Poika ymmärsi kyllä yskän, miksi tuohduin autosta ja aikoo pestä sen. Se mitä hän ei tajua, on se, että 32 vuotiasta autoa ei saa pimpata, koska sen arvo alenee (auto on alkuperäisessä kunnossa lukuunottamatta virtalukkoa, jos haluan, saan sen museokatsastettua).
Auto on siis vuoden 1989 Nissan Sunny, se paras versio niistä. 1.6l, 94hv. Ajettu ennen pojan ajokortin saamista 147tkm, poika on kahdessa kuukaudessa lisännyt mittariin noin 6000km. No, on ajotaito ainakin karttunut.
Eikä poika ole sitä tuhonnut, vaan hänen kaverit. Kuskin penkki on samassa kunnossa kuin ennenkin.
 

pettter

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yo man Chicago! East side. Nukutteks te kans hupparin huppu päässä. Että siis on jotain katu-uskottavuutta, ja sänky. Gangstameininkiä. Streittii hiphoppia. Bomfunk MC Nikke T. Se on pettter in da house. No hitto kun on vähän kipeä olo ja paleltaa.
 

heavy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Anteeksi, mutta millä auktoriteetilla varjomodet voivat luvata mitään, elleivät halua vittuilla?
Muut tekee mitä osaa, me päävarjomodet tehdään mitä halutaan. Juttu on just niin kuin @Czescku sen kirjoitti. Kenellekään ei ole edes vittuiltu.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings

Tämä on kyllä viihdyttävää luettavaa siitä kuinka Saruman oli pölvästi. Kannattaa toki ne edellisetkin 7 osaa lukea.
 

Hollanti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Varmaan se KalPa
Kohta kattoi NWH
 

Steril

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kivikovat liiganousijat
On se sellaista, kun elämä lähtee viemään ihmisiä eri suuntaan. Erittäin hyvästä ja läheisestä kaveriporukasta yksi lähti vaihtoon ulkomaille kaukoitään viime elokuussa, ja tänään selvisi kun olimme pitkästä aikaa yhteydessä että hän jääkin sinne ensi kesän yli, ehkä jopa pysyvästi. Yhteydenpito tämän muun jäljelle jäävän pienen porukan kanssa on jo heikentynyt tämän yhden poissaollessa, ja olimme jo suunnitelleet ensi kesälle jotain hauskaa reissua jälleennäkemisen merkeissä. No, sen voi nyt sitten unohtaa kokonaan koska tämän jäljelle jääneen vajaan porukan kanssa ei kyllä porukan tuntien saada minkäänlaista aktiviteettia aikaiseksi. Ikään kuin se porukan "liima" on nyt poissa ja kun yksi osa puuttuu niin se ryhmä ei ole enää osiensa summa. Hankalaa selittää, mutta jos tarpeeksi pitkään on pidetty tiiviisti yhteyttä, niin sen ehkä saman tietävät ymmärtää.

Sitä on yhtä aikaa onnellinen tämän ystävän puolesta, että hän on löytämässä elämälleen uutta ja selkeää suuntaa, ja viihtyy siellä. Siitä olen tyytyväinen ja toivon tietenkin kaikkea hyvää. Mutta samaan aikaan olen kyllä erittäin surullinen ja haikealla mielellä siitä, että ken tietää koska seuraavan kerran tapaamme. Porukkamme reissut ja aktiviteetit ovat olleet kesän kohokohtia ainakin allekirjoittaneelle, ja nyt sitten tietää jo valmiiksi että samaa ei ensi kesänä ole luvassa. Ehkä teen töitä tai yliopiston kesäkursseja koko kesän sitten, jos mitään sen kummempaa houkutinta ei kesälle löydy.

Ja sen kyllä tiedostaa ja ymmärtää, että ei mitkään porukat ja asiat pysy samanlaisina koko elämää, kaikki muuttuu jatkuvasti. Mutta kyllä se aina vähän kirpaisee. Elämä kuljettaa jokaista mutta ne muutokset, etenkin kun mitään viitteitä sinne kauas jäämisestä ei ollut, niin kieltämättä on vähän sulateltavaa tässä uutisessa nyt kyllä. Hyvät ystävyyssuhteet eivät ole itsestäänselvyys aina, ehkä sitä tässä arvostaa taas enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös