Nyt olen hiukan huolissani. Pelottaa ja mietin mitä tehdä. Alankomaissa on 11 vauvaa kuollut lääketesteissä, jossa on testattu sildenafiilin vaikutusta istukan verenkiertoon. Ja minä poloinen käytän sildenafiilia kun lähdetään vaimon kanssa kolmannelle kierrokselle. Ei pysty enää nykyään vetämään kolmatta varvia putkeen ilman sildenafiilin piristävää vaikutusta. Ja nyt sain lukea jotain noin kauheaa. Lääkeaine, joka on tuottanut iloa elämääni, onkin myrkyllistä. Suorastaan tappavaa. Elämä on valintoja täynnä ja olen saapunut näköjään jälleen yhteen tienhaaraan. Toinen polku vie kolmannelle varville, mutta myrkyttää samalla kehoani ja mahdollisesti lyhentää loppupäästä joitain vuosia. Vuosia, joita ei pidä väheksyä. Toinen polku taas eheyttää elimistöäni, mutta huonontaa seksielämääni ja rappeuttaa itsetuntoani, kun en pysty tarjoamaan sitä mitä vaimo haluaa. Teen päätökseni tässä ja nyt ja samalla todistan todeksi sen, että mies ajattelee munillaan. Aion ilmeisistä vaaroista huolimatta jatkaa sildenafiilin käyttöä ja elää elämääni riskirajoilla. Päätän tämän ajatelman sopivaan iskulauseeseen, joka kuuluu, "se ei pelaa joka pelkää". Ja minä haluan olla se joka pelaa, enkä halua joutua vaihtoon.
Jaahas kello lähenee neljää aamulla, josko menisi rakentamaan majan puuhun, kun helteet kerran jatkuu. Siellä majassa on sitten mukavan vilpoisaa nukkua tulevina öinä. Kun liikutte autolla liikenteessä, niin pitäkää se katse tiessä ja varokaa niitä eläimiä (siilejä, oravia, jne). Nyt majan tekoon.