Minulla on ollut vaikea syksy joka lähti liikkeelle sähköskootti-onnettomuudesta. Sen seurauksena olin parisen kuukautta yksikätisenä minkä seurauksena hiustenhoito vaikeutui. Ja sitten alkoi kaljakierre, minkä seurauksena muutenkin hygienia ja tämä tämmöinen itsestään huolehtiminen vähän unohtui. Sen seurauksena kämppä on kuin sekasotku, mutta tuossa nyt ei mitään vaan suurin ja uusin ahdistuksen aiheuttaja oli se että hiukset menivät niin pahasti takkuun, että oli kuin joku rotan pesä olisi ollut päässä.
Minulla on ollut jonkun aikaa pitkät hiukset, joten paha paikka oli mutta loppulta ainoa ratkaisu oli leikata nuo takut vittuun ja koittaa sitten selvitellä tai vetää kokonaan kaljuksi. Tämä sama operaatio on ollut erinäisistä syistä johtuen aiemminkin, mutta nyt oli ihan eri hirveä tilanne. Ihan hirveä harakanpesä joka ahdisti niin paljon etten saanut edes unta.
No, toissa yönä laitoin kylmän viileästi sakset käteen ja aloin leikkaamaan. Ja olen iloinen ja ennen kaikkea yllättynyt siitä, että ei tällä kertaa tarvinnut vetää kaljuksi asti, vaan pystyin pelastamaan siitä metrisestä heviletistä sentään semmoisen Muumilaakson Fredriksonin / Salkkarien Saku Salinin tapaisen kuontalon. Ei tuo nyt optimi ole, mutta nopeammin kasvaa takaisin. Pitkä tukka merkkaa meikälle paljon, joten siksi tuo on niin mielen päällä.
Nykyinen look ei miellytä, mutta olen onnellinen siitä että päänahka ei enää ärsyynny siitä vetämisestä mitä semmoiset takut aiheuttavat. Itsellä on melko paksu tukka, mutta ne ovat laadultaan semmoiset perus-suomalaisen hennot, niin takkuuntuvat todella helposti. Sadattelin itselleni että tästä lähtien pidän parempaa huolta hiuksista. Vaan olenpa sanonut aiemmin samaa ja silti ollut samanmoinen ruljanssi edessä...
Miehenä ehkä hivenen huvittavaa paasata tämmöistä jääkiekkopalstalle. Mutta oli tuon operaation vuoksi pakko hakea muutama rauhoittava huurteinen. Jos kohta menisi unten maille ja huomenna siivoaisi niin sitten olisi toinen huolenaihe hoidettuna.
Eikun... se nukkuminen.
Peace, people. One love.