Sulkeeko hetkessä eläminen pois sen mahdollisuuden että voi treenata kovaa?Nämä ovat kyllä pelkkää sanahelinää. Joku hormonihärkä taisi joskus sanoa, että jos treenaaminen on mukavaa, ei ole treenannut kovaa. Kaikilla kovan luokan ammattiurheilijoilla on koko ajan pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteita. Nämä carpe diem -hömpät ovat lähinnä missien jaarittelua. Jos tämä jenkkityttönen olisi halunnut vaan pitää hauskaa ja elää hetkessä, miksi vitussa osallistua erittäin haasteellisiin ja stressaaviin kisoihin kuin olympialaiset? Se kun on perustavanlaatuisesti kaikkea tätä sanomaa vastaan.
Ei sillä, etteikö tekemisen miellyttävyys ruohonjuuritasolla olisi tärkeää. Se ei vain ole se keino, jolla olympialaisista voitetaan neljä kultamitalia. Oikea vaihtoehto on maaninen tuloksentekovimma ja obsessiivisuus voittamista kohtaan, näin vähän vahvemmin ilmaistuna.
Pointtisi saattaa olla ihan oikeassa ja olen itse ihan väärässä nyt. Mutta siitä pidän kiinni että minusta ei ole tervettä suhtautua urheiluun vain sen vuoksi että pelkästään niillä mitaleilla on merkitystä. Ne nyt ei kumminkaan ole loppujen lopuksi sitten oikein minkään väärtejä.