Helvetti mikä tilanne. Nykyisessä työpaikassani on paljon porukkaa Neuvostoliitosta ja menimme tänään sitten isommalla porukalla terassille. Tarjolla oli myös litran tuoppeja. Ajattelin heti kuinka mieli tekisi, mutta ei mitenkään kehtaa, kun lähin esimieskin on paikalla. Kazakkimies, johtotehtävissä oleva, otti oikeasti ison tuopin, kun ujo suomalainen katsoi kateellisena vierestä.
Kuinka monta sukupolvea pitää vielä kärsiä, että herranpelko ja mitä ne meistä taas ajattelee ajatus poistuu.
--
Ruokaakin oli pöydässä vaikka mitä ja niitä jaettiin keskenään. Suomessa vaihto-opiskellut tataarityttö kysyi mistä se johtuu, että Suomessa ei koskaan syödä mitään ja kaikki vaan ryyppää.
Niin, paha sanoa. Yhdeksi syyksi epäilen täydellistä tarjoamiskulttuurin puutetta. Mistä sen enää tietää kenen pitää maksaa mistäkin, jos pöytään tulee jotain? Sitten kun niitä on pöydässä eli paskat housussa, niin suomalainen miettii "vittu tätä mä en ainakaan maksa". Ja sitten lasketaan omat eurosentit ja mietitään mitä on tilattu yksi kerrallaan.
Ja tietenkin vielä riidellään niistä mitä ei joku tilannut.