Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Turha Kaukalo]

Perhana @attendo , nyt loiventelet ittes kuiville. Se on vitun raskasta mutta täällä voi avautua.

 

[pernaveikko]

Perhana @attendo , nyt loiventelet ittes kuiville. Se on vitun raskasta mutta täällä voi avautua.

Minua ei pelota oma varjo eikä ahdista muutenkaan, mutta se vähän jännittää miten tässä muka huomenna pystyisi yhtäkkiä olemaan ilman. Ei se kyllä helppoa tule olemaan, mutta lähtee sitten vaan kävelemään jonnekin ja jotain. Sänkyyn ei ainakaan jäädä pelkäämään.

Toisaalta tässä nyt on lähinnä loivenneltu koko viikko. Se vain tosin on juurikin liian helppoa loivennella sitten vielä yksi tai kaksi tai kolme päivää. Kyllä se nimenomaan on henkistä, kun ei tässä fyysisiä tuskia ole ollenkaan. On yksinkertaisesti kiva olla kalja kourassa.

 

[Turha Kaukalo]

Ei pakolaisketju näytä saavan kiinni isäntäketjuaan (seksistinen ilmaus, patriarkaalinen).

 

[pettter]

Joo huomenna Tallinnaan. Hitto kaks edellistä risteilyä jäi väliin kun ryyppäsin. Ei kait sitä herää kellon soittoon jos just oot sammunut.

 

[Noppafemma]

Kotimaista lager 1,99 €/pintti, ei niin paskaa kun vois luulla. Pesee muut vesibisset mennen tullen.

 

[pettter]

Kotimaista lager 1,99 €/pintti, ei niin paskaa kun vois luulla. Pesee muut vesibisset mennen tullen.

Ei mun mielestä. Siinä maistuu Olvi. Lidlin Nobekin on parempaa. Sentään täyttä mallasta.

 

[pettter]

Koffit ja Karhutkin on nykyään sokerihuurrettuja ja sen takia joidenkin suosikkeja. Karhukin kehtaa oikein mainostaa että täyttä olutta, tai no en tiedä nykyään.

 

[Noppafemma]

Koffit ja Karhutkin on nykyään sokerihuurrettuja ja sen takia joidenkin suosikkeja. Karhukin kehtaa oikein mainostaa että täyttä olutta, tai no en tiedä nykyään.

Niin no. Ei oo tarkempia analyysejä tehty, mutta nyt viime aikoina Vaalea lager on maistunut muita halppiksia paremmin vaikka paskaahan sekin on. Karjala on hunajoitua kissankusta. Eri oluiden maistelu on muuten kivaa hommaa. Aidot brittialet maistuu hyvälle. Fullersilla on mukavan makuisia mallaspirtelöitä myös, kokeilehan.

 

[Valioyksilö]

Kuinka hölmöjä SOK:n johtajat oikein ovat? Tässä mielensäpahoittajien ja some-paskamyrskyjen luvatussa maassa ilmoittavat aloittavansa yksittäisen tuotteen tarkkuudella tapahtuvan ostosten rekisteröinnin. Ei tarvise edes pukeutua foliohattuun, että ei kuulosta kivalta. Yksi paskimpia pr-temppuja ikinä. Uudistuksen keksijä olisi voinut kysyä vaika muijansa/ukkonsa kantaa asiaan.

Mitenni? Eihän tossa voi hävitä, vaikka mitä tietoja alkais keräileen. Suomalainen huoraa bonuksia hamaan tappiin saakka vauvasta hautaan (HOK:n hautauspalvelu). Ja kun Suomessa on vähän vaikea äänestää ruokakaupassa jaloilla. Lidl taitaa olla ainoa iso, joka ei kerää suoranaisesti tietoja, mutta kuka tietää, jos saksalainen insinööritaito on kehittänyt radioaaltotutkaimen, joka imee ajatukset asiakkaan päästä. Eikä niillä oo HK:n blöötäkään.

Enemmän mua ihmetyttää ne marginaaliurpot, jotka ajattelee S-etukortin tietosuojan olevan joku stnan ihmisoikeus. Leikkaisivat kortin kahtia ja jatkaisivat elämää ilman boonuksia.

 

[MikGo]

Syksy on hienoa aikaa. Ilma on raitista eikä ole liian kuuma. Itse en osaa edes oikein kesälle edes nukkua vaikka kuinka pimentäisi huoneen. Toki aina rapakelit ärsyttää, mutta ne pahimmat kaamos ajat osuu yleensä tuonne marras/joulukuun tienoille. Syys- ja lokakuusta olen aina nauttinut.

 

[sinikettu]

Syksy on hienoa aikaa. Ilma on raitista eikä ole liian kuuma. Itse en osaa edes oikein kesälle edes nukkua vaikka kuinka pimentäisi huoneen. Toki aina rapakelit ärsyttää, mutta ne pahimmat kaamos ajat osuu yleensä tuonne marras/joulukuun tienoille. Syys- ja lokakuusta olen aina nauttinut.

Näihin ongelmiin on yksinkertaisia, mutta varsin tehokkaita ratkaisuja. Kirkkaimpina kesäaikoina pimennysverhot ja melatoniini. Talven pimeydessä kirkasvalolamput.

 

[attendo]

Perhana @attendo , nyt loiventelet ittes kuiville. Se on vitun raskasta mutta täällä voi avautua.

Kiitos kauniista sanoistasi my brother from same moderatormother. Eihän mulla oikeasti mitään hätää ole, nyt on vain rookie haukannut liian ison palan. Jossain vaiheessa lomaa sain kuningasidean, että juon loman aikana kaikki viinat mitä mulla on. Se taas johti siihen, että tutun lonkeron sijaan oon juonut pää-asiassa kirkkaita ja ei tämmöisen pumpulipojan elimistö oikein ollut siihen valmis. Paska on ollut pelkkää nestettä jo ties kuinka kauan ja aina välillä oksennan jotain vihreetä juttua. Sikäli jännä homma toi kun en oo juonut mitään vihreetä. Mutta siis siis oikeasti mulla on elämässä kaikki hyvin ja aina välillä on ihan kivaakin. Ja kunnioitus @pettter iä kohtaan on kasvanut potenssiin kymmenen. Sen jätkän täytyy olla kone. Tai vähintään puoliksi kone ja puoliksi ihminen. Se dokaa paljon enemmän kuin minä ja silti jaksaa käydä ilmaiskonserteissa ja kävellä kaupungilla. Nykykunnossa mulla vaatii ihan vitusti päästä huoneesta huoneeseen eikä puhettakaan, että lähtisin ovesta ulos tai no korkeintaan takapihan terassille istumaan, mutta ei kyllä metriäkään kauemmaksi. Hattu siis päästä tuolle kävelevälle ja ilmaiskonserteista nauttivalle palstan ykkösdenalle (tämä siis kehu). Voikaa kaikki hyvin ja nauttikaa elämästä, se on kuitenkin meille kaikille ainutkertainen lahja. Tehkää siis elämästänne merkityksellinen. Tällä tarkoitan sitä, että tehkää siitä omannäköisenne, unohtakaa päteminen ja nauttikaa niistä pikkuasioista. Loppujenlopuksi ne on ne pikkuasiat mitkä tekee elämästä elämisen arvoisen. Hymy, ystävällisyys iloinen ja avoin mieli. Ei se paljon vaadi. Olkaa inhimillisiä toisillenne. Rakkautta ja ystävällisyyttä ei voi olla liikaa. Moikka!

 

[godspeed]

Ja kunnioitus @pettter iä kohtaan on kasvanut potenssiin kymmenen. Sen jätkän täytyy olla kone.

Kuka tahansa jaksaa juoda 12 kaljaa päivittäin. Ammattilaiset juo pari pulloa viinaa päivässä mikä muutenkin totaalisen eri aine kuin kalja.

 

[Sanainen arkku]

Kuolema on vieraillut taas suvussa. Oma suhteeni kuolemaan pistää miettimään; en pysty olemaan surullinen, vaan ennemminkin iloitsen poistuneiden puolesta. Toki kaikki viimeaikaiset lähtijät ovat olleet parantumattomasti sairaita, tavalla tai toisella.

Silti oikeastaan ajattelen, että vielä onnellisempaa olisi kuolla kokonaan sairastamatta. Oma suhteeni kuolemaan on se, että vaikka en tee mitään kuolemista edistävää (esimerkiksi en tupakoi ja pyöräilen kypärä päässä jne...) minulla ei olisi mitään sitä vastaankaan. Täällä olen, jos etsit minua.

En usko, että universumilla olisi minulle enää mitään superhienoa ja aiemmin kokematonta tarjottavana, puhumattakaan että minulla olisi sille. Lienenköhän lievästi masentunut?

 

[godspeed]

En usko, että universumilla olisi minulle enää mitään superhienoa ja aiemmin kokematonta tarjottavana, puhumattakaan että minulla olisi sille. Lienenköhän lievästi masentunut?

Jos sinua ei nuo ajatukset haittaa tai ne eivät vaikeuta elämääsi, niin tuskin olet.

 

[Sanainen arkku]

Jos sinua ei nuo ajatukset haittaa tai ne eivät vaikeuta elämääsi, niin tuskin olet.

Korostan, ettei tarkoitukseni ole vitsailla masennussairaiden kustannuksella. Tuli vaan mieleeni tutkimus, jossa lähimmäs toisten ihmisten uskoa henkilön X viehätysvoimasta, tulevaisuuden ennusteista yms itsensä arvioi lievästi masentuneet ihmiset. Ns. terveellä minäkuvalla varustetut suhtautuivat omiin mahdollisuuksiinsa selvästi vertaisarvioita myönteisemmin.

Linkkiä en osaa laittaa. Tiede-lehdestä luin.

Toki oma kuolemasuhde on hioutunut syöpähoidoissa. Käsittääkseni on varsin yleistä, että sellaisen kokeneet ihmiset suhtautuvat teemaan kevyemmin.

 

[godspeed]

Toki oma kuolemasuhde on hioutunut syöpähoidoissa. Käsittääkseni on varsin yleistä, että sellaisen kokeneet ihmiset suhtautuvat teemaan kevyemmin.

Tämä voi ratkaista kysymyksesi, koska jos on kokenut syöpähoitoja, voi olla jo valmiiksi asennoitunut kuoleman vaaraan tai mahdollisuuteen. Jopa peläten sitä, tai hyväksymällä lopulta sen mahdollisuuden, jolloin elämäänkin on lopulta vähän vaikea suhtautua tai löytää (uudelleen) niitä positiivisia asioita vaikean prosessin jälkeen. En ota kantaa tarkemmin masennuksen tasoon, mutta ainakin vaikeasti masentuneet voivat syöpäpotilaisiin verraten nähdä kuoleman vapautuksena elämästä ja sen vaikeuksista. Ehkä syövästä toipunutkin voi kokea masennusta siltä kantilta, ettei olisi pitänyt selvitäkään tai tuntuu, että kun on selvinnyt käytännössä kuolemaan johtavasta sairaudesta, niin mikään ei enää tunnukaan miltään - onhan jo ehditty käydä viimeisillä porteilla. Ja sitten pitäisi taas alkaakin rakentamaan jotain sen jälkeen mikä oli lähes kuolemantuomio.

Lievää masennusta en kuitenkaan henkilökohtaisesti pidä sairautena, tai edes olemassa olevana oireiluna, vaan aika normaalina elämän tapahtumiin liittyvänä reaktiona. Ihmisen mieli on niin kummallinen, että se voi ajatella mitä tahansa, ja se voi syyllistää itseään monin eri tavoin. Ihminen voi syyllistää itseään jopa selviämisestä, mikä hieman paradoksaalisesti voi johtaa masennusoireisiin. Onhan moni kokenut masennusta synnytyksenkin jälkeen, kun tavallaan on keskittänyt kaikki toivoa ja iloa pursuavat voimavaransa johonkin tapahtumaan tai sen hoitamiseen, ja sitten kun "kaikki" on ohi, niin takki tyhjenee totaalisesti ja romahtaa, ainakin hetkellisesti.

En toki tiedä mitä olet käynyt läpi vai oletko vieläkään saavuttanut parantumisen.

 

[pernaveikko]

Toki oma kuolemasuhde on hioutunut syöpähoidoissa. Käsittääkseni on varsin yleistä, että sellaisen kokeneet ihmiset suhtautuvat teemaan kevyemmin.

Olen miettinyt miksi ihmiset pelkäävät niin paljon kuolemaa. Eihän sen jälkeen ole mitään ja lakkaa vain olemasta. Ei pidä pelätä, että joutuisi pienimunaisena viihdyttämään jotain neitsyitä.

Minullakaan ei ole mitään annettavaa universumille, mutta kyllähän täällä nyt vielä huvittaa hengailla. Olen aika varma, että jos sitä 80-vuotiaaksi eläisi, niin varmaankin ajattelisi aika levollisesti tämän olleen nyt tässä. Sopii ihan hyvin.

Eihän sitä haluaisi olla parikymppinenkään enää, vaikka silloin se tuntui maailman hienoimmalta olla.

 

[Sanainen arkku]

Tämä voi ratkaista kysymyksesi, koska jos on kokenut syöpähoitoja, voi olla jo valmiiksi asennoitunut kuoleman vaaraan tai mahdollisuuteen. Jopa peläten sitä, tai hyväksymällä lopulta sen mahdollisuuden, jolloin elämäänkin on lopulta vähän vaikea suhtautua tai löytää (uudelleen) niitä positiivisia asioita vaikean prosessin jälkeen. En ota kantaa tarkemmin masennuksen tasoon, mutta ainakin vaikeasti masentuneet voivat syöpäpotilaisiin verraten nähdä kuoleman vapautuksena elämästä ja sen vaikeuksista. Ehkä syövästä toipunutkin voi kokea masennusta siltä kantilta, ettei olisi pitänyt selvitäkään tai tuntuu, että kun on selvinnyt käytännössä kuolemaan johtavasta sairaudesta, niin mikään ei enää tunnukaan miltään - onhan jo ehditty käydä viimeisillä porteilla. Ja sitten pitäisi taas alkaakin rakentamaan jotain sen jälkeen mikä oli lähes kuolemantuomio.

Lievää masennusta en kuitenkaan henkilökohtaisesti pidä sairautena, tai edes olemassa olevana oireiluna, vaan aika normaalina elämän tapahtumiin liittyvänä reaktiona. Ihmisen mieli on niin kummallinen, että se voi ajatella mitä tahansa, ja se voi syyllistää itseään monin eri tavoin. Ihminen voi syyllistää itseään jopa selviämisestä, mikä hieman paradoksaalisesti voi johtaa masennusoireisiin. Onhan moni kokenut masennusta synnytyksenkin jälkeen, kun tavallaan on keskittänyt kaikki toivoa ja iloa pursuavat voimavaransa johonkin tapahtumaan tai sen hoitamiseen, ja sitten kun "kaikki" on ohi, niin takki tyhjenee totaalisesti ja romahtaa, ainakin hetkellisesti.

En toki tiedä mitä olet käynyt läpi vai oletko vieläkään saavuttanut parantumisen.

@pernaveikko

Tarkalleen ottaen näen kyllä paljonkin positiivista ja elämisen arvoista, mutta en mitään mistä en haluaisi luopua. Hassuinta on, että kaikkein parhailla hetkillä, käytännössä järvellä tasaisen tuulen viedessä venettä äänettömästi ja äärettömän kauneuden äärellä, siihen elämisen täydelliseen rauhaan ja iloon sekoittuu ajatus: nyt olisi hyvä hetki kuolla.

Sairaus on taputeltu historiaan jo vuosia sitten eikä uusimisriskiä käytännössä ole. Sairauden aikana tunsi olevansa väkevästi hengissä, elossa ja täynnä jotain merkillistä voimaa. Ehdottomasti oman elämäni parasta aikaa. Vastaavasti terveenä vaipui samaan pikkuasioista mielensäpahoittamisen suohon ja arjen tuskailuun. Havaitsi konkreettisesti sen, että kyllä terveen keskivertoarki on mieletöntä, tavoitteetonta kuraa.

Kuten godspeed viestissään spekuloi, kaikkein paskimpina hetkinä, harvoin mutta kuitenkin, harmittelee hukkaan heitettyä kuolemisen mahdollisuutta.

Olen kuvaillut kuolemasuhdettani näin: Sairaalassa hän istui huoneeni vierastuolilla ja katseli minua lempeästi. Päällään hänellä oli valkoinen t-paita jossa luki "Kuolema kuittaa univelat". Emme jutelleet, tervehdimme vaan toisiamme niin kuin tervehditään kerrostalossa naapuria.

Oikeasti tuollaista hallusinaatiota ei ole ollut. Kunhan tarinoin tunnepohjalta.

 

[attendo]

Onpas täällä nyt synkkää kun kuolemasta puhutaan. Tai ei synkkää, mutta harmaata. Mun mielestä kaikki rahat mitkä menee nyt sotimiseen ja politikointiin, pitäisi käyttää solututkimukseen. Pitäisi tutkia voiko ihmisen soluja uusia ja näin hankkia lisää elämää, vaikka 10-vuotta. Siis ne ketkä haluaa. Ei sillä, että pelkäisin kuolemaa, mutta onhan se nyt ihan vitun tylsä olotila kun ei ole mitään. Ei mitään. Nada. Tyhjää vaan. Vähän kuin olisi rinkelimäen jäähallissa, Tyhjää ja hiljaista. Kyllä elämä on siistimpää. Elämä on kuin olisi Hartwall-arenalla, värikästä, äänekästä ja koko ajan tapahtuu. Elämä on parasta huumetta ja elämä on laiffii. Tämä siis omaa tunnetta ja jokainen tuntekoon omalla tavallaan, sillä jokainen meistä on laulun arvoinen. Jokainen ihminen vain elää hetken sen, sen minkä kohtalo on hälle määräävä.

 

[godspeed]

Tarkalleen ottaen näen kyllä paljonkin positiivista ja elämisen arvoista, mutta en mitään mistä en haluaisi luopua. Hassuinta on, että kaikkein parhailla hetkillä, käytännössä järvellä tasaisen tuulen viedessä venettä äänettömästi ja äärettömän kauneuden äärellä, siihen elämisen täydelliseen rauhaan ja iloon sekoittuu ajatus: nyt olisi hyvä hetki kuolla.

Sairaus on taputeltu historiaan jo vuosia sitten eikä uusimisriskiä käytännössä ole. Sairauden aikana tunsi olevansa väkevästi hengissä, elossa ja täynnä jotain merkillistä voimaa. Ehdottomasti oman elämäni parasta aikaa. Vastaavasti terveenä vaipui samaan pikkuasioista mielensäpahoittamisen suohon ja arjen tuskailuun. Havaitsi konkreettisesti sen, että kyllä terveen keskivertoarki on mieletöntä, tavoitteetonta kuraa.

Edelleen, se kysymys soi kirkkaimpana, kärsitkö näistä ajatuksista, tai toivotko jopa kuolevasi?

Kaverini tappoi itsensä puhuttuaan samankaltaisia, joten suhtaudun nyt vähän siltä kantilta tällaisiin puheisiin.

 

[kahden suunnan sentteri]

Koffit ja Karhutkin on nykyään sokerihuurrettuja ja sen takia joidenkin suosikkeja. Karhukin kehtaa oikein mainostaa että täyttä olutta, tai no en tiedä nykyään.

On kyllä muuttunut paskemmaksi tuo Karhu, mutta kyllä se on edelleen perusvalinta kun tarttee saada noin lava jostain ruokakaupasta. Onks siinä nyt 18 vai 20 siinä niitten paketissa. En tiedä vieläkään vaikka oon jotain kymmenen niitä viime vuosina juonut.

 

[Blöö]

Jos joku on erehtynyt luulemaan, että hänen alkoholinkäyttönsä on lähinnä oma asiansa, niin väärässä on. Asia kuuluu Esa Österbergille.
Kuinka vittu tämä maa on niin pimeä, että uutisissa ihan vakavissaan ihmetellään, että miksi kaupoissa saa myydä alkoholia? Tämän maan lukisilla österbergeillä ei käy mielessäkään, että kansa päättää, mitä se haluaa. Jos se haluaa bissen, niin se ottaa bissen. Up yours, östrbergit!

 

[Sanainen arkku]

Edelleen, se kysymys soi kirkkaimpana, kärsitkö näistä ajatuksista, tai toivotko jopa kuolevasi?

Kaverini tappoi itsensä puhuttuaan samankaltaisia, joten suhtaudun nyt vähän siltä kantilta tällaisiin puheisiin.

En kärsi, ei hätää. Kiitos huolenpidosta.
Toisaalta en tiedä miten kärsimys määritellään, miten joku muu kokisi saman.

Elämä on minulle kuitenkin pyhä ja loukkaamaton arvo edelleen, vaikka en ymmärräkään sen merkitystä.

 

[sinikettu]

Ulkona sataa. Ei muuta kun netflix rullaamaan.