Vuosi 2024 vetelee viimeisiään ja on siis mitä parhain aika listata maantieteelliset ääripäät, joissa tuli tänä vuonna käytyä. Pääkaupunkiseudulla tuli oltua taas kerran koko vuoden, joten mitään eksotiikkaa ei ole luvassa.
Eteläisin: Koffin puisto (60°09'43.4"N 24°55'59.4"E)
Pohjoisin: Kauppakeskus Dixi (60°17'36.5"N 25°02'37.5"E)
Itäisin: Itäkeskus (60°12'51.9"N 25°05'15.2"E)
Läntisin: Didrichsenin taidemuseo, Kuusisaari (60°11'04.9"N 24°51'27.6"E)
Koulussa menee hyvin ja vaikka nyt tappelenkin matikan kanssa, en ole jättämässä leikkiä kesken, vaan keskityn suorittamaan pakolliset kurssit vaikka hampaat irvessä, sillä en ole koskaan ymmärtänyt yhtälöitä. Kun häiriötekijät ovat nollissa, on opiskelukin helpompaa. Yksinäistä touhua, mutta siihen on tässä vaiheessa jo tottunut.
Ihmissuhteissa ei tapahtunut tänä vuonna yhtään mitään eli sosiaalinen "ympyräni" koostuu edelleen vanhemmistani ja that's it. Ensi vuonna olisi jo aika saada muutosta tähän tilanteeseen, koska jälleen kerran tulin havainneeksi Posti-keikalla, että kykenen ihan hyvin sosiaaliseen kanssakäymiseen erilaisten tyyppien kanssa ja herätän myös kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa. Vielä kun uskaltaisi ja älyäisi ottaa sen seuraavan askeleen, niin voisin hyvinkin päästä vihdoin kokemaan, millaista on elää parisuhteessa. Onhan sitä tässä jo ehditty odottamaan pitkälti yli 41 vuotta.
Duunien suhteen elelen odotustilassa. Tiedän vahvuuteni ja heikkouteni erinomaisen hyvin ja tuo Postin keikka vain alleviivasi niitä. Duunariksi haluan ja sellaisena tulen toivon mukaan pysymään hamaan loppuun asti. Orastava toivo pääsystä Postin - tai jonkun vastaavan toimijan - palkkalistoille pyörii mielessäni, koska huolimatta helvetin aikaisista aamuherätyksistä on se sellaista duunia, josta minä järjestelmällisenä ihmisenä tykkään.
Näillä aatoksilla uuteen vuoteen, jonka toivon olevan parempi kuin päättyvä vuosi.