Tässä jaksossa se sitten vihdoin alkaa, nimittäin kovasti kammoamani matematiikka. Mitä enemmän noita tehtäviä on käynyt läpi ja katsellut vuosien saatossa lehdissä olevia ylioppilaskirjoituksissa olevia matematiikan tehtäviä, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, etten todellakaan lähde kirjoittamaan matematiikkaa. Liian kusinen taival on ollut pelkästään jo peruskoulun matikka eikä meno tule yhtään helpommaksi näiden lukiokurssien aikana. Jonkinlaiset hämärät muistikuvat ovat vuosituhannen alusta, jolloin kävin muutaman kurssin matikkaa lukiossa eivätkä ne ole mitenkään mieltäylentävät.
En rupea asettamaan itselleni muuta tavoitetta tälle kurssille kuin sen, että pääsisin läpi jotenkin kelvollisella numerolla. Se seikka, että opettajana toimii matematiikan lehtori, jonka kanssa kävin muutaman tunnin verran tukiopetusta läpi aiemmin keväällä, on jonkinlainen lohdutus. Tyydyn seiskaan, jos sellainen tulee, mutta en vitoseen tai kutoseen.
Englannin kakkoskurssi alkaa myös tällä kurssilla eikä se minua juurikaan pelota, koska ykköskurssi osoitti, että pärjään hyvin muiden mukana. Ylivoimaisesti eniten odottamani aine on äidinkieli, jonka pariin pääsen taas palaamaan useamman kuukauden erossaolon jälkeen. Tiedän jo nyt, että nämä kaksi ainetta tulevat tuottamaan huomattavasti vähemmän harmaita hiuksia kuin matikka.