Huomenna on jo työharjoitteluni viimeinen päivä. Pomoni lupasi että aamulla keskustelemme miten tästä eteenpäin. Saan siis elää jännityksessä loppuun asti... Tosin kai se lienee hyvä merkki että asiasta keskustelemiselle täytyy varata erikseen aikaa? Noh huomennahan se selviää, kuinka miehen käy.
Nuo on kyllä jännittäviä hetkiä kun sovitaan työsuhteen tai muun vastaavan jatkosta. Aika viime tinkaan on sinulla jätetty keskustelu työharjoittelun jatkosta. Ainahan sitä varmasti tietenkin toivoo että tulisi jotain jatkoa, ainakin jos on pitänyt työharjoittelupaikasta. Ja olisiko nyt kyse sitten oikein palkkasuhteesta.
Muistan kun edellisessä työkokeilupaikassani ensin työkokeilua kolme kertaa jatkettiin, sitten solmittiin oikein palkkatuen avulla työsopimus ja sitten taidettiin vielä sopia palkallinen työsuhde, ilman siis palkkatukia. Aina sitä hermoili tuleeko jatkoa vai ei. Lopultahan työt tuolla sitten loppui ikävällä tavalla kun sairastuin mutta pystyn ajattelemaan tuota mestaa silti ainakin itse, kun paljon hyviäkin hetkiä oli.
Minulla tällä hetkellä sellainen tilanne että uutta työkokeilun alkua vähän venytetään eteenpäin. Kuntoutuspolin ja työeläkeyhtiön näkemykset työkokeilun vähimmäismäärästä ovat ristiriitaiset vielä kun kuntoutuspoli on sitä mieltä että alkuun vain päivä viikossa olisi hyvä määrä työkokeilua ja työeläkeyhtiön vähimmäisvaatimus on että vähintäänkin työkokeilua olisi heti alussakin 20 tuntia viikossa. On sitten päätetty että työkokeilun alkua vähän venytetään, syksymmälle, jos sitten pystyisin tekemään jo sen 20 tuntia viikossa tuota työkokeilua.
Kyllähän tässä itse jo työelämään kaipaa takaisin. Mutta täytyy nyt vielä malttaa mielensä. Klubitalolla käyn tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa. Joskus tulee miettineeksi ikään kuin se olisi työtä mutta eihän se ole. En saa sieltä mitään korvaustakaan. Vaikka pitkiä päiviä sielläkin yleensä olen, sellaisia yli kuuden tunnin päiviä. Päivien sisältö ei kyllä ole niin työtäytteisiä kuin töissä vaan pieniä tehtäviä ja paljon lepoa