Kävin pyörähtämässä Heurekassa ensimmäisen kerran reilusti yli kymmeneen (vai onko siitä peräti 15 vuotta, kun viimeksi siellä kävin?) vuoteen ja rehellisesti sanottuna täytyy sanoa, että taidan olla liian tosikkomainen ja liian aikuinen Heurekan vakituiseksi kävijäksi, joten ihan heti en ole sinne uutta reissua suunnittelemassa. Ehkä tuo tilanne muuttuu, kun saan omaa jälkikasvua, mutta nyt...olihan tuo paikka aikamoinen pettymys lapsuus- ja nuoruusmuistoihin verrattuna.
Olen maininnut useampaan otteeseen tällä palstalla, että en tunne oloani kovinkaan rennoksi tai luonnolliseksi pikkulasten keskuudessa (koska en ole lasten kanssa missään tekemisissä enkä näin ollen osaa olla ollenkaan heidän kanssaan) ja Heurekassa noita perheen pienimpiä kyllä riitti, joten luonnehtisin tätä reissuani ennemminkin siedätyshoidoksi. Pari tuntia vierähti kohtalaisen kivuttomasti, vaikkakin suurimman osan tuosta ajasta tuli vaan istuttua, koska ne erilaiset tee-se-itse -jutut eivät vaan kolahtaneet samalla tavalla kuin lapsena ja aika iso osa esitellyistä jutuista oli kohtalaisen tuoreessa muistissa omilta kouluvuosiltani.
Leffat jäivät kokematta, koska kännykän nettiyhteys alkoi takeltelemaan, mutta se ei nyt pahemmin harmita.
Seuraavaksi suuntaan joko Ateneumiin tai Kansallismuseoon, koska kummassakaan paikassa en ole pahemmin vieraillut tällä vuosituhannella.