Tuossa viime vuoden vikana päivänä eräs nainen peruutti parkkiruudusta meidän auton nokkaan. Mies sanoi että minun piti taas kolaroida että pääsen tapaamaan vauriokorjaamon ihanaa Timppaa. Kun meillä on niin läheinen suhde että pitää välillä soitella perään kun osia on jäänyt vaihtamatta (viime korjauksen jälkeen piti käydä uudelleen korjaamolla kun joku ikkuna oli jäänyt vaihtamatta, joo). Sanoin herralle ettei tämä kolaroiminen mitään hupia ole jos hän muistaa miten rankasti otin sen viime kolarin (aloin juomaan) että ihan huvikseen en ole kolaroinut. Toiset vaan ovat tötöilleet ja osuneet autoon. Siinä ei ole mitään väliä että vauriokorjaamolla on ollut hyvä ja mukava palvelu työnjohtajalta.
Mutta onhan se niin että autossa ei näiden korjausten jälkeen ole (korissa) paljon muuta alkuperäistä kuin konepelti, katto, apukuskin puolen takaosa ja peräpää. Että onko seuraavana vuorossa sitten peräänajo tai nokkakolari. Ja auto on ollut meillä vajaan vuoden. Helvetin kovan onnen auto ja välillä jopa tuntuu että olisi parempi ottaa toinen auto jolla on parempi onni. Kun aina syy on ollut muissa kuin meissä...
Mutta onhan se niin että autossa ei näiden korjausten jälkeen ole (korissa) paljon muuta alkuperäistä kuin konepelti, katto, apukuskin puolen takaosa ja peräpää. Että onko seuraavana vuorossa sitten peräänajo tai nokkakolari. Ja auto on ollut meillä vajaan vuoden. Helvetin kovan onnen auto ja välillä jopa tuntuu että olisi parempi ottaa toinen auto jolla on parempi onni. Kun aina syy on ollut muissa kuin meissä...
