Edelliset pari viikkoa ovat olleet jokseenkin vaikeita. Vaikeudet pistivät minut pelkäämään osin jopa ihmisten kanssa olemista eli tuli sosiaalista pelkoa. Mutta olen mielestäni nyt päässyt tuosta pelosta vähitellen eroon kun olen mennyt vain rohkeasti sinne missä on ihmisiä ja toimintaa. Klubitalolla käyn parina kertana viikossa ja lätkämatseissa.
Minua on jäänyt hieman painelemaan se viesti missä nimenomaisesti pohdin mahdollisuutta että olisin väliinputoaja ja ehkä hitusen parempi osaisempi keskiverto mielenterveyskuntoutujaan nähden. Se oli lähinnä vain yritys hienovaraisesti tuoda arkaa aihetta esille, ei viesti jonka tarkoitus olisi aiheuttaa suuttumusta. Ja täytyy muistaa että minä ainakin tarkastelen ihmisiä vähän laajemmilla mittareilla, ei pelkästään vaikka kuinka älykäs joku on. Ja yleensä jokainen ihminen on laulun arvoinen. Meissä jokaisessa on hyvin usein jotain hyvää.
Mutta olen viime viikkoina joutunut olemaan hieman epämukavuusalueillani. Tai tätä käsitettä en nyt täysin ymmärrä itsekään mutta jotain sellaista että on joutunut olemaan alueella jossa ei viihdy oikein tai josta ei ole kauheasti kokemusta. Ei ole tietoa vielä ja sekin tekee sen että on vaikka arka toimimaan. Tai tekee virheitä.
Olen aiemmin elämässäni joutunut kokemaan muun muassa koulukiusaamista ja se jätti jälkensä ja teki minusta aran persoonan ja se vaikutti elämääni. Olen vuosien varrella päässyt tuosta ujoudesta työllä ja kokemuksen kertymisellä eroon vähitellen. Olen ainakin tutussa seurassa sosiaalisempi ja nykyään tykkään juttelusta.
Mutta epämukavuusalueella on tullut oltua. Olen jossain tilanteissa arka edelleen ja pitäisi olla jämäkkyyttä enemmän. Pitäisi pystyä esimerkiksi puolustamaan itseään paremmin eikä joka tilanteessa käpertyä vain kilven alle ja koittaa jaksaa selvitä. Vaikka ei ihmisten puheista kannata nyt liikaakaan välittää. Melko paljon kiusaamista kokeneena minusta on kasvanut ihminen joka ei ole kovin herkkä juoruille ja ivalle. Toisaalta olen nössö mutta toisaalta sitten taas vahvakin persoona, kovia kokeneena vahvuutta on tullut lisää.
Mutta ei nyt kaikkea pitäisi vain yrittää sietääkään. Toisaalta kun tiedän nyt heikot kohtani niin ehkä niihin osaa nyt enemmän panostaa. Kukaan ei ole kone ja me ollaan hyviä kokonaisia paketteja heikkouksine ja vahvuuksineen. Se täytyy muistaa. Vaikka tässä kirjoitinkin nyt vähän negatiivisen viestin itsestäni niin on minussakin kuitenkin hyvätkin puoleni.
Tämä nyt oli tällaista pohdintaa ja tajunnan virtaa. Yleensä mitä minä tykkään kirjoittaa niin on nimenomaan pohdiskelua. Mutta summasummarum, vielä on aikaa toimia.