Olen ollut tänä kesänä minulle itselleni ehkä jopa poikkeuksellisen monessa livemusiikkiesityksessä. Tässä kesän aikana on muistaakseni ainakin ollut ne pari ilmaista konserttia heinäkuun alussa, Wanaja festivaalien kaksi festaripäivää, varsin musikaaliset kaksi kesäteatteriesitystä, Viikatteen keikka ja eilen varusmiessoittokunnan konsertti.
On ollut hienoa päästä tämän kesän aikana näinkin moneen musiikkiesitykseen jo osallistumaan. Pari edellistä vuotta kun oli varsinkin koronan takia paljonkin hiljaisemmat myös livemusiikin kohdalla niin onhan näinkin runsaasta tapahtumakesästä nauttinut kyllä.
Olen jotain uuttakin oppinut itsestäni samalla. Minulla on todellakin melko runsas musiikkimaku. On uponnut kesällä kuitenkin hyvin niin iskelmämusiikki, jazz, poppi kuin raskaampikin musiikki. Viikatteen keikka noista kokemistani varmaankin se mieleenpainuvin koska se oli sitten eniten sitä omaa henkilökohtaista lempimusiikkiani mutta kyllä olen nauttinut kesän muistakin musiikkiesityksistä.
Sitten ilokseni olen huomannut kuinka paljon minäkin sitten lopulta pidän musiikista. Olen pitänyt itseäni junttina joka ei oikein musiikin päälle ymmärrä mutta kyllähän musiikki on tärkeä asia tässä elämässä. Myös minulle. On ihanaa kuulla melodioita, laulantaa ja nauttia siitä. Ja musiikki on kyllä parasta livenä, tätä on varsinkin nyt oppinut arvostamaan kun livemusiikkiakaan ei parin viime vuoden ajan oikein ollut niin helposti ainakaan tarjolla mutta nyt kun noita esityksiä on taas ollut niin on sen merkityksen oivaltanut hyvin.
Tuo oikean varusmiessoittokunnan konserttikin eilen oli kyllä kerrassaan upea kokemus. Soittivat konsertin nimen eli Suomipoppia! mukaan suomalaista popmusiikkia ja soittivat sekä lauloivat sitä kauniisti ja hienosti. Näitä oli oikein kunnon ja iso soittokunta soittamassa, sekin oli upea näky. Sekä laulajiakin oli selkeästi enemmän kuin vain yksi.