Joskus vuosia sitten haaveilin siitä, että alkaisin ottaa yhteyttä entisiin luokkatovereihini ja kenties tapaisinkin heitä face to face. Tuo idea ei kuitenkaan missään vaiheessa ottanut tuulta alleen, sillä mitä olen netistä joidenkin ex-luokkatovereideni elämää seurannut, niin moni heistä on joko pysytellyt omilla kotikonnuillaan (Keski-Uudellamaalla) tai muuttanut toiselle puolelle Suomea. Lisäksi vaakakupissa painoi myös se seikka, että en ole ollut heidän kanssaan missään tekemisissä vuoden 1999 jälkeen.
Suunnilleen vuonna 2005 aloin ottaa etäisyyttä kaikkiin luokkatovereihini (tuolloin opiskelin ammattikoulussa valmistumatta kuitenkaan koskaan) ja siitä lähtien olen ollut yksikseni. Sukulaisia kyllä minulla on, mutta motivaatio heidän tapaamiseen on nykyään nollissa (varsinkin äitini puoleiseen sukuun) ja tuntuu siltä, että samanlainen innostus on heilläkin tavata minua.
En viitsi enää haikailla historiassani tapahtuneita mokia, vaan olen siirtänyt katseeni kokonaan tulevaisuuteen. On parempi aloittaa puhtaalta pöydältä ihan uusien tyyppien kanssa kuin kokea pettymyksiä vanhojen, osittain jo unohtuneiden tuttujen kanssa.