Jotenkin alkoi mieli vetämään kuitenkin takaisin tuonne työtoimintaan. Äsken kävimme siellä tosiaan tutustumassa. Hyvin muistivat minut vielä ja oli siellä pari samaa ohjaajaakin. Sekä siellä oli paljon tuttuja itse kuntoutujien joukossa, osa siksi että tulivat ennen tuolla työskennellessä tutuiksi ja osa muuten tuttuja.
Aika ristiriitaiset fiilikset tuosta työtoiminnasta. Pidin sitä itse tylsänä paikkana mutta sitten taas, kyllä se mukavaa on kun elämässä on missä käydä päivisin ja siitä tulee sellainen rutiininomainen tapa. Ja kivaahan se olisi kun siitä saisi hieman kuitenkin taskurahaa.
Ehkä menen sinne kuitenkin ainakin kokeilemaan sitä taas tuossa joulukuussa? Alkuun vaikka pariksi kuukaudeksi ja teen päätöksen sen pohjalta eli aloitanko hommat siellä vai en. Joulukuuta aiemmin en vain sinne pääse kyllä kun olen vielä sairauspäivärahalla ja sillä rahalla ollessa ei kuulu kyseisten palveluiden piiriin. Vasta joulukuusta lähtien voisin tuolla taas alkaa käymään, silloin alan todennäköisesti saamaan kuntoutustukea.
Ja sitä työhaastattelua siellä Klubitalolla ei tänään olekaan. Hakija on saanut jostain vakituisen työpaikan ja perunut tuon haastattelun. Harmi sinänsä, sillä odotin tätä haastattelua jo melko paljon. Tosin, saihan nyt nuori työntekijä vakituisen pestin, se on aina hieno juttu.
Yksikön johtaja lupasi että pääsen kuitenkin johonkin seuraavaan haastatteluun. Etsivät joka tapauksessa uutta työntekijää.