Vaikka superpesiksestä äsken kirjoitinkin poikkeuksellisesti niin kyllä olen kaivannut jopa jo taas jääkiekkoa. Hassua kirjoittaa näin kesällä mutta olen kaivannut välillä jopa syysiltoja ja lätkäkautta. Tai mitä parasta, lätkämatsissa paikan päällä olemista.
Onhan tämä kesä ollut aina vähän tyhjää aikaa kun liigakausi on tauolla ja sitä vähemmän ja enemmän odottaa. Mutta nyt kaipaan uutta liigakautta ehkä jopa entistä enemmän. Ja kaipuuseen varmaan vaikuttaa sekin että olen esimerkiksi kahden viime kauden aikana ollut paikan päällä vain yhdessä ainoassa liigamatsissa. Ja se on todella vähän. Syitä tähän vähyyteen ovat olleet ainakin korona, omat jalkakivut ja sairauslomat sekä sairaalareissu. Eikä tosiaan tuo viime kauden loppu nyt kovin hyvin minun osaltani mennyt sekään kun olin sairaalassa ja jouduin katselemaan osan HPK:n peleistä pieneltä älypuhelimen näytöltä tai sitten en katsellut niitä lainkaan kun ei riittänyt motivaatiota tuhrustaa niin pienestä näytöstä peliä.
Onhan tämä vähän outoa kaivata jo syksyä näin kesän alussa ja on jotenkin tunne että niin ei edes saisi tehdä. Mutta toisaalta, olen näitä kuuluisia syksyn lapsia ja tykkään syksystä. Pimeästä, vähän sateisesta ja kylmenevästä illasta ja liigakiekosta. Mutta, mutta...
Pitää nyt nauttia kesästä ensin taas kuitenkin. Kesä on kuitenkin ainutlaatuista aikaa ja on Suomessa varsin lyhytkin. Stressiä en tästä kesän vietosta ajatellut tänä vuonna ottaa mutta pitää siitä jotenkin nauttia. Joskus olen jopa ottanut vähän stressiäkin kesän vietosta, kun pitää olla ulkona ja kuitenkaan siellä ei viihdy tai siellä ei ole tekemistä.
Toivottavasti kelit nyt todella alkaa tästä paranemaan. Tänään ollut taas merkkejä paremmasta ja on ollut shortsikeli. Vietetään kesä nyt ensin ja aletaan sitten syksyllä taas keskittymään liigakiekkoon. Onhan jotain mitä odottaa.
Mutta onhan Hämeenlinnankin torilla maanantaina paikallisille MM-sankareille kultajuhlat. Sinnekin pitää mennä kuitenkin.