Olen viimeisen kolmen viikon aikana kierrellyt tutkimassa valikoimaa eri autokaupoissa ja vain kaksi myyjää vakuutti minut. Toisen kanssa juteltiin ummet ja lammet, vaikka oli aika kättelyssä selvää, että heillä ei ole minulle mitään eikä varsinkaan sitä mitä etsin, mutta hän tiesi haluamastani merkistä ja mallista kaiken ja jakoi tietämystään. Hän oli lähellä eläkeikää, ei mitään egobuustia enää, ihan vain tavallinen ihminen. Toinen myyjä on tuttu, hän ei tyrkyttänyt mitään mun hintarajan yli ja vaikkei sopivaa vielä löytynyt, tarjosi parhaat reunaehdot. Hänen kanssaan kaupat syntyvät, kun oikea kohde löytyy.
Loput (monta) yrittivät jos mitä vilunkia. Jotain rotia nyt tähän touhuun! En muistanut, millaista ajallista painostusta kaupantekoon liittyy (kiireen illuusio), en muistanut rahoituskikkailuja (tää korko on kiinteä, ei voi vaikuttaa = kyllä muuten voi ja paljon), eikä mulla koskaan aiemmin ole ollut tällaista haitaria siitä, mitä mun vaihdokista on tarjottu. Uaah. Onneksi vaihdolla ei ole kiire, toki tykkäisin sen jo hoitaa alta pois.