Kesti taas varmaan normaalia kauemmin että saivat otettua minulta verikokeet. Ei ne näytettä tarvinnut kuin yhteen putkiloon, mitattiin vain maksa-arvot mutta sen näytteen saaminen minusta oli taas työn ja tuskan takana.
Tämä on minun kohdalla aika tyypillistä että verikokeiden saaminen ei ole niin yksinkertaista puuhaa. Sitä verta ei vaan meinaa millään ensin tulla vaikka yrittävät pistää molemmista käsistä, ja nytkin oli lopulta kaksi eri ottajaa kun ensimmäinen joutui luovuttamaan kesken kun ei enää uskonut itse saavansa minusta verikokeita. Toinen ottaja sitten vihdoin sai minusta ne verikokeet otettua, tuosta kämmenen päältä. Mutta olinhan minä taas labrasta lähtiessä melkoisesti paketoitu laastarein.
Olisihan tuota verikokeiden ottamista voinut helpottaa jos olisi syönyt tai edes juonut jotain ennen kokeita mutta minäkin olin edellisen kerran nauttinut ravintoa eilen illalla kun en ollut varma saako ennen kokeita mitään syötä tai juoda. Pelasin sitten varman päälle.
Tällaista se on minun kohdalla ainakin. Melkoista taistelua välillä että saadaan minusta otettua verikokeet. Sitä verta kun ei meinaa tosiaan ensin millään tulla ja suonet karkailevat. No, onneksi sitten lopulta kuitenkin onnistuivat taas tuossa.
Verikokeiden jälkeen poikkesin torille juomaan kahvit ja syömään aamupalaksi täytettyä sämpylää. Kyllä siinä jo hiukoi kun en ollut mitään koko aamuna vielä syönyt ja kello oli jo yli 11. Torilla oli mukavasti porukkaa, hyvä keli ja nämä olivat minulle kesän ensimmäiset torikahvit. Jos tänä kesänä kävisi tuolla torilla useamminkin kahvia ryystämässä jatkossa, pääsisihän siinä samalla nauttimaan ihmisvilinästä.
Mukavasti piristi kaupungilla oleminen lopulta vaikken mitään todellakaan ihmeitä tehnytkään. Mutta ehkä tuo hieno kesäkeli ja ihmisvilinä saivat mielen priristymään. Jotain muutakin vaihteeksi kuin yksin oloa ja kykkimistä asunnolla. Kyllä sitä mieli sellaistakin toden totta välillä kaipaa.
