Yläkertaani on muuttamassa nuorta verta, pariskunta ilmeisesti. Se ei minua ihmetytä, vaan se määrä apumiehiä, joka heillä on: viisi kappaletta (kolme naista ja kaksi miestä). Olen vain pari kertaa saanut apua muutoissa elämäni aikana, muuten olen kuskannut kaikkein raskaimmatkin taakat ihan itse.
Mainos
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Sarjapisteet tasan: TUTO ja Hokki voittivat toinen toisensa peräkkäisissä peleissäLue lisää »
-
Kasper Kulonummi pelaa läpimurtokautta ja voittaa kamppailuja kovalla prosentillaLue lisää »
-
MTV: Miroslav Svobodan loukkaantuminen uhkaa ykkösmaalivahdin koko loppukauttaLue lisää »
-
Taponen nollasi Sportin Liigan juhlapelissäLue lisää »
-
Liiga-kierros: Jukurit yllätti Ilveksen, HPK otti aikalisän reilun minuutin jälkeen ja voittiLue lisää »
-
Maalivahdit loistivat TPS:n ja KalPan kohtaamisessa: Emma Hall vastasi ottelun ainokaisestaLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 605 313
- 68 367
Aika yksin sitä on saanut muuttaa viime kerrat. Viimeksi oli vanhin tyttöni auttamassa.
Weekend_Warrior
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Raipen SaiPa
Oli kyllä niin kuiva rouvashenkilö apteekissa töissä äske, ei tervehdi kun saavuin vaikka ite reippaasti sanoin päivää, ei reagoinut mitenkään kun maksun jälkeen sanoin kiitos. Alkaa itteäki vaan ärsyttää tommosten ihmisten takia
Harmillinen juttu. Kyllä hyvä asiakaspalvelu on vaan tärkeää ja antaa firmasta kuin firmasta hyvän kuvan asiakkaille. Sellaisen jopa että tuonne haluaa mennä uudelleenkin. Huono asiakaspalvelu taas kyllä voi jättää sellaisen fiiliksen että ei ole jopa tervetullut kyseiseen liikkeeseen ja ei halua sinne uudelleen mennä.
Kyllä asiakaspalveluun on syytä panostaa. Vielä ainakin 2010-luvulla Hämeenlinnassa parasta asiakaspalvelua sai yhdestä Salesta. Vaikka olikin hiukan kalliimpi ruokakauppa niin silti siellä halusi välillä käydä asioimassa koska palvelu oli erinomaista. En tiedä mikä on tilanne nyt.
Minä olen ainakin niin heiveröistä tekoa lopun perin ja asunnossani niin painavia kalusteita että minä en selviytyisi kyllä muutosta täysin yksin. Ehken tarvitsisi kuitenkaan ihan noin montaa muuttomiestä tai muuttonaista apuunkaan mutta toisaalta, mitä enemmän muuttoapua sen nopeammin muutto ehkä käy?
Pari edellistä muuttoani ollaan hoidettu kaksin isäni kanssa. Ne ovat onnistuneet hyvin. Mutta en tiedä miten jatkossa muutot kun isällänikin vain ikä karttuu karttumistaan. Kai sitten pitää jo etsiä muualta muuttoapunsa. Mutta ei stressata sitä nyt kun ei ole muuttaminenkaan ajankohtaista.
Kaveripiirinikin on muuten lopulta hiukan naispainotteista. Se on varmaan merkki siitä että olen ollut niin paljon töissä naisvaltaisella alalla ja iso osa kavereistani on tullut töiden kautta. Toisaalta, on minulla miehiäkin kavereina ja ainahan sitä voi saada uusia tuttuja.
Tänään taas vähän puutalkoissa metsässä. Nuorin talkoolainen oli neljä vee ja vanhin 73 vee. Ja nuorinkin heilui sahan kanssa ja sahasi oksia poikki. Oli kyllä hitosteen lunta. Isäntä oli kyllä ajellut traktorilla ajouria metsässä oli helpompi kulkea. Muutama puu kaadettiin, oksittiin ja pätkittiin ja oksat kerättiin kasaan. Kyllä siinä tunsi hommia tehneensä kun oksia raahasi kasaan. Mutta ilma on kyllä ollut hieno, ei voi kiistää.
vastaantulija
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Määrätietoisesti HPK
Jännä nimi sun oikealla vaimolla. Joskus nuo väittävät, ettei niitä kukaan omista, mutta hän on ainakin sun omasi.
Kunnon jatkislainen jakaa voittonsa muiden kanssa, koska se on reilua.
Aika pieni summa kullekin jos tuon kympin jakaa jäsenmäärällä.
Se on tänään laskiaissunnuntaikin. Montakos laskiaispullaa olette siis tänään jo syöneet sekä syöttekö pullanne mielummin mantelimassalla vai hillolla?
Tiedätte entuudestaan minut vielä keittiöalan ihmisenäkin innokkaaksi leipuriksi? Ja olisin varmaan tänäkin viikonloppuna muutaman pullan vääntänyt runsaalla kermavaahdolla ja hillolla, jos olisin vain ollut kotona.
Laskiaispullat on parhaimmillaan todella hyviä. Ja mitä suurempi pulla, sen parempi herkku. Näinhän se on. Suurempaan pullaan mahtuu enemmän täytettä väliin.
Aika hyvä leipurihan minä olen, ainakin kotioloissa ja olisin helpostikin vääntänyt muutamat laskiaispullat nyt. No, onneksi sairaalan kanttiinista saa myös hyviä laskiaispullia, niissä on jopa kermavaahdossa tosi hyvin makua. Ja usein kun olen kanttiinissa kahvilla käynyt niin olen ohessa syönyt laskiaispullan.
Ja me lähdimme tässä tiistaina tällä viikolla käymään kahden muun potilaan ja kahden hoitajan kanssa sellaisessa Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevassa kahvilassa kahvilla kuin Villa Marenki. Tuolla vasta söimmekin myös erittäin hyvät laskiaispullat. Täytettäkin alkoi olemaan jo niin paljon että oli sotkuista syödä sitä pullaa. Mutta perkeleen hyvän makuinen se pulla oli.
Se niistä laskiaispullista. Muutenhan olo on täällä hemmetin tylsää. Olla nyt eristyksissä tänne yhteen pieneen potilashuoneeseen toisen potilaan kanssa sen koronan vuoksi. Joko makaat sängyssä tai sitten istut melko kovalla tuolilla. Ei tämä mitään luksusta ole nyt. Saisivat tuoda edes pari nojatuolia tänne. No, onneksi on tämä älypuhelin millä viihdyttää itseään.
Vointini nyt ei edes kovin huono ole. Nenä on vain nyt aika kipeä kun sellaista tukkoisuutta on paljon. Mutta en nyt niin paljon lepoa mielestäni kaipaa, vaan yleiskunto on hyvä niin siksikin on aika vaikeaa olla eristettynä tähän yhteen huoneeseen.
Tiedätte entuudestaan minut vielä keittiöalan ihmisenäkin innokkaaksi leipuriksi? Ja olisin varmaan tänäkin viikonloppuna muutaman pullan vääntänyt runsaalla kermavaahdolla ja hillolla, jos olisin vain ollut kotona.
Laskiaispullat on parhaimmillaan todella hyviä. Ja mitä suurempi pulla, sen parempi herkku. Näinhän se on. Suurempaan pullaan mahtuu enemmän täytettä väliin.
Aika hyvä leipurihan minä olen, ainakin kotioloissa ja olisin helpostikin vääntänyt muutamat laskiaispullat nyt. No, onneksi sairaalan kanttiinista saa myös hyviä laskiaispullia, niissä on jopa kermavaahdossa tosi hyvin makua. Ja usein kun olen kanttiinissa kahvilla käynyt niin olen ohessa syönyt laskiaispullan.
Ja me lähdimme tässä tiistaina tällä viikolla käymään kahden muun potilaan ja kahden hoitajan kanssa sellaisessa Hämeenlinnan keskustassa sijaitsevassa kahvilassa kahvilla kuin Villa Marenki. Tuolla vasta söimmekin myös erittäin hyvät laskiaispullat. Täytettäkin alkoi olemaan jo niin paljon että oli sotkuista syödä sitä pullaa. Mutta perkeleen hyvän makuinen se pulla oli.
Se niistä laskiaispullista. Muutenhan olo on täällä hemmetin tylsää. Olla nyt eristyksissä tänne yhteen pieneen potilashuoneeseen toisen potilaan kanssa sen koronan vuoksi. Joko makaat sängyssä tai sitten istut melko kovalla tuolilla. Ei tämä mitään luksusta ole nyt. Saisivat tuoda edes pari nojatuolia tänne. No, onneksi on tämä älypuhelin millä viihdyttää itseään.
Vointini nyt ei edes kovin huono ole. Nenä on vain nyt aika kipeä kun sellaista tukkoisuutta on paljon. Mutta en nyt niin paljon lepoa mielestäni kaipaa, vaan yleiskunto on hyvä niin siksikin on aika vaikeaa olla eristettynä tähän yhteen huoneeseen.
Ostin Lidlistä eilen kaksi isoa runsaan 200 gramman painoista porsaanleikettä aikomuksenani syödä ne myöhemmin tänään kera spagetin ja runsaan salaatin. Aamusella havaitsin kuitenkin, että takahampaan paikasta oli lohjennut pala ja se muutti suunnitelmia. Kaiken lisäksi on muutenkin sellainen aavistuksen heikko olo johtuen armottomasta väsymyksestä (heräsin luultavasti kuudelta viiden tunnin yöunien jälkeen). Pitänee tyytyä johonkin pehmeään lounaaseen.
On kyllä traaginen video. Päivä ennen sodan alkua.
Taas uusi päivä valkenee. Uuden päivän valkeneminen ei kuitenkaan kovin suuria riemuhuutoja aiheuta. Vaikka perhana, viikkokin vaihtuu taas.
Tämäkin päivä menee täällä koronaeristyksissä samassa potilashuoneessa. Onhan tämä pirun tylsää mutta onneksi on sentään älypuhelin kaverina. Pääsee kirjoittelemaan sitten tänne Jatkikseenkin ja ei ole ihan niin tylsää.
Tässä huoneessa eristettynä oleminen pitäisi jatkua aina 6.3 saakka. Eli vielä monta päivää eristettynä, huh siunaa. Onneksi vaikuttaisi siltä että pahin mitä tästä koronasta on toistaiseksi seurannut onkin tämä eristyksissä oleminen. Sillä olo on melko hyvä. Ei ole muita oireita edelleenkään ollut kuin tätä tukkoisuutta. Ja sekin on helpottunut kun sain nenäsumutteen.
Toisaalta hyvä että tämä korona iski täällä sairaalassa. Kotona olisi pitänyt miettiä mistä vitusta ruoan saan. Mutta täällä ruoat sentään tuodaan valmiina nokan eteen eikä ole samanlaista huolta tästä asiasta. Tämä huoli itse asiassa pyöri pitkään mielessäni että mistä saan ruoat jos kotioloissa sairastun koronaan. Mutta nyt tämä menikin näin että saan ruoat valmiina nenän eteen täällä mielenterveysosastolla. Hyvä juttu.
Vähän tuo tulevaisuuteni vaan alkaa pelottamaan. Minun sopimukseni tuon nykyisen työpaikkani kanssa päättyy itse asiassa tänään? Ja vedin niin vihkoon tuon noin kaksi viimeistä kuukautta kun aivan liikaa kirjoittelin julkisesti työpaikkani mahdollisista ongelmista. En välttämättä edes tajunnut ettei niin saisi tehdä kunnes sitten erään hyvän tyypin ansiosta silmäni avautuivat. Nyt en käsittele enää asiaa kuin korkeintaan sivulauseissa. hienotunteisemmin.
Mutta työsopimus taitaa tänään päättyä tosiaan ja en jaksa uskoa että seuraavaa tullaan tekemään. Vaikka itse toisaalta haluaisin jatkoa, toisaalta taas en. En osaa vielä sanoa mitään oikein jatkostani ja se huolettaa minua.
Mutta pitää jaksaa luottaa siihen että aika parantaa haavat ja asioilla on tapana ratketa. Kun mies tulisi ensin kuntoon niin sitten voisi miettiä niitä työasioitakin.
Tämäkin päivä menee täällä koronaeristyksissä samassa potilashuoneessa. Onhan tämä pirun tylsää mutta onneksi on sentään älypuhelin kaverina. Pääsee kirjoittelemaan sitten tänne Jatkikseenkin ja ei ole ihan niin tylsää.
Tässä huoneessa eristettynä oleminen pitäisi jatkua aina 6.3 saakka. Eli vielä monta päivää eristettynä, huh siunaa. Onneksi vaikuttaisi siltä että pahin mitä tästä koronasta on toistaiseksi seurannut onkin tämä eristyksissä oleminen. Sillä olo on melko hyvä. Ei ole muita oireita edelleenkään ollut kuin tätä tukkoisuutta. Ja sekin on helpottunut kun sain nenäsumutteen.
Toisaalta hyvä että tämä korona iski täällä sairaalassa. Kotona olisi pitänyt miettiä mistä vitusta ruoan saan. Mutta täällä ruoat sentään tuodaan valmiina nokan eteen eikä ole samanlaista huolta tästä asiasta. Tämä huoli itse asiassa pyöri pitkään mielessäni että mistä saan ruoat jos kotioloissa sairastun koronaan. Mutta nyt tämä menikin näin että saan ruoat valmiina nenän eteen täällä mielenterveysosastolla. Hyvä juttu.
Vähän tuo tulevaisuuteni vaan alkaa pelottamaan. Minun sopimukseni tuon nykyisen työpaikkani kanssa päättyy itse asiassa tänään? Ja vedin niin vihkoon tuon noin kaksi viimeistä kuukautta kun aivan liikaa kirjoittelin julkisesti työpaikkani mahdollisista ongelmista. En välttämättä edes tajunnut ettei niin saisi tehdä kunnes sitten erään hyvän tyypin ansiosta silmäni avautuivat. Nyt en käsittele enää asiaa kuin korkeintaan sivulauseissa. hienotunteisemmin.
Mutta työsopimus taitaa tänään päättyä tosiaan ja en jaksa uskoa että seuraavaa tullaan tekemään. Vaikka itse toisaalta haluaisin jatkoa, toisaalta taas en. En osaa vielä sanoa mitään oikein jatkostani ja se huolettaa minua.
Mutta pitää jaksaa luottaa siihen että aika parantaa haavat ja asioilla on tapana ratketa. Kun mies tulisi ensin kuntoon niin sitten voisi miettiä niitä työasioitakin.
Kiitos tsemppaavista sanoistasi. Eiköhän tästäkin elämän vaiheesta taas yli mennä. Täytyy vain jaksaa luottaakin siihen kuuluisaan parempaan huomiseen ja usein asioilla on tapana järjestyä. Nyt olen kyllä ollut huomaavinani itsessäni merkkejä selkeästi lisääntyneistä positiivisuudesta, huolettomuudesta ja reippaudesta.
Ne on hyviä merkkejä ne. Jonkin aikaa tuossa mietin että alan olemaan henkisesti loppu jopa mutta aika nopeasti se kurssin suunta muuttui.
Kyllä täältä vielä noustaan! Taas. Se on iso juttu kun ei ole enää juuri lainkaan aivot kiinni vain tietyissä samoissa jutuissa. Tulee myös siitäkin innostusta, muistuu taas mieleen että mitä kaikkea tässä maailmassa olikin asioita mitä ajatella, mistä kirjoitella ja mistä innostua.
Viime viikon lopulla kävin katsastamassa auton. Ei mennyt läpi ja yksi syy oli epätasainen nastoitus renkaiden välillä. Poikkeama saa olla enintään 25% ja se lasketaan siitä renkaasta, jossa nastoja on eniten. Koska nuo renkaat ovat jo elinkaaren päässä, niin poistelin niistä kaikki nastat ja nyt ne hyväksyttiin. Paraneeko autoni liikenneturvallisuus? Ei, mutta näin laittomasta rengassarjasta tuli laillinen. Tämä ei ehkä ole lain/määräysten tarkoitus, mutta tällä mennään.
Täällä mielenterveysosastolla ja nyt vielä enemmän koronan takia eristettynä tässä pienessä potilashuoneessa niin karkaa kyllä väkisinkin ainakin minulta sellainen ote arjesta. Täällä vain laiskottuu ja on vaikea hallita elämäänsä sitten.
Kun laiskottelee vaan, lepää ja istuu välillä tuolilla katselemassa vaikka ohjelmia Cmoresta ja selaamassa nettiä niin kyllä siinä tulee mukavuuden haluiseksi. Ja sitten on vaikea kohdata ja käsitellä arjesta tuttuja vakavampia asioita. Kuten laskujen toimittaminen välitystilin hoitajalle maksettavaksi tai lisätuen hakeminen ansion lisäksi työttömyyskassasta. Olen pistänyt merkille että kun vaan laiskottelee niin on vaikeampi ryhtyä toimeen ja arki ei pysy hallinnassa.
Tämä on ongelma. Elämä on alkanut nyt varsinkin eristyksissä ollessa niin pyörimään liikaa lähinnä ruoka-aikojen ympärillä. Ensin nukutaan siihen asti kun on aamupala, sitten odotetaan lounasta, syödään lounas, odotetaan päivällistä, syödään päivällinen ja nyt odotetaan vielä iltapalaa ja sitten mennään maate ja sama helvetin pyörä lähtee pyörimään uudelleen ja uudelleen.
Vuorokauden spektaakkeleita eli tarkoitan lähinnä jotain isoja ohjelmanumeroita mitä odottaa niin ovat nämä hemmetin ruokailut nyt. Ja kyllähän tässä mieli tosiaan mukavoituu ja sitten on vaikea ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa asioita. Voi perkele tätä.
Ja olen ehkä jostain syystä ensin odottanut pitkään että pääsen takaisin kotiin. Nyt pitää alkaa varautumaan siihen että täällä ollaan ja vielä ehkä pitkäänkin joten asioiden pitää alkaa hoitumaan myös täältä.
Kun laiskottelee vaan, lepää ja istuu välillä tuolilla katselemassa vaikka ohjelmia Cmoresta ja selaamassa nettiä niin kyllä siinä tulee mukavuuden haluiseksi. Ja sitten on vaikea kohdata ja käsitellä arjesta tuttuja vakavampia asioita. Kuten laskujen toimittaminen välitystilin hoitajalle maksettavaksi tai lisätuen hakeminen ansion lisäksi työttömyyskassasta. Olen pistänyt merkille että kun vaan laiskottelee niin on vaikeampi ryhtyä toimeen ja arki ei pysy hallinnassa.
Tämä on ongelma. Elämä on alkanut nyt varsinkin eristyksissä ollessa niin pyörimään liikaa lähinnä ruoka-aikojen ympärillä. Ensin nukutaan siihen asti kun on aamupala, sitten odotetaan lounasta, syödään lounas, odotetaan päivällistä, syödään päivällinen ja nyt odotetaan vielä iltapalaa ja sitten mennään maate ja sama helvetin pyörä lähtee pyörimään uudelleen ja uudelleen.
Vuorokauden spektaakkeleita eli tarkoitan lähinnä jotain isoja ohjelmanumeroita mitä odottaa niin ovat nämä hemmetin ruokailut nyt. Ja kyllähän tässä mieli tosiaan mukavoituu ja sitten on vaikea ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa asioita. Voi perkele tätä.
Ja olen ehkä jostain syystä ensin odottanut pitkään että pääsen takaisin kotiin. Nyt pitää alkaa varautumaan siihen että täällä ollaan ja vielä ehkä pitkäänkin joten asioiden pitää alkaa hoitumaan myös täältä.
^Kunhan et laitostu, niin kaikki on hyvin. Tuon kokemuksen jälkeen kannattaa vaikka käydä ulkona tuulettumassa aiempaa useammin sekä aiempaa pitempään. Arki kotonakin alkaa sujua paremmin, kun on saatu pahimmat möröt käsiteltyä ja paha olo purettua. Alkoholia en suosittele ottamaan ainakaan vähään aikaan, ettei tie vie takaisin, koska viinalla on sellainen tapa.
Tulimme juuri "tyttöjen" kanssa aamulenkiltä ja todellakin keli on mitä mainioin - aurinko paistaa, pikku pakkanen vielä eikä tuule liikaa...
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy