Jumalaare voi olla ihminen väsynyt. Pari viime yötä mennyt noin kahden tunnin yöunilla ja tänään piti lisäksi herätä klo 4.15, että ehti ajoissa huoltoon 200 kilometrin päähän sieltä, mistä lähdin. Eli Tampereelta. En ole koskaan ollut aamuihminen, vaan mieluummin nukun aamukymmeneen ja menen myöhään nukkumaan. Nyt ei kuitenkaan jo eilisestä väsymyksestä huolimatta tullut uni millään, ja juuri kun olin nukahtanut, niin kumppanin koira aloitti jonkun psykoshow’n. Ja kun sitä sitten herää siihen, niin ihan yllättäen uni ei tulekaan uudestaan. Ja nyt on aivot ihan muhjua. Äsken kävelin alakertaan keittiöön ja siellä ollessani mietin, että mitäköhän mä täällä teen. Tulin takaisin ylös eikä edelleenkään sytytä, mikä oli retken pointti. No ehkä se joskus selviää.
Mutta hyvää treeniähän tää on kesällä syntyvää 444 junioria silmällä pitäen, koska sen jälkeen menneekin seuraavat 4 vuotta nukkumatta.