Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

  • 5 593 678
  • 68 308

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli

Kertakaikkisen mahtava idea. Jos omalle kohdalleni miettisin tuota, niin pahimmillaan tuuraisin töissä kolmea kollegaa yksin yli kaksi kuukautta putkeen.

Sen jälkeen voinkin itse jäädä sairauslomalle kun muut palailevat rentoutuneena töihin.

Joo, karrikoidusti ajateltu esimerkki mutta kuitenkin.
Enää puuttuu koko huvin maksaja, mutta rahaahan meillä kuulemma on.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
Perhana. Tänään tuli sitten eteen tällainen yllättävä rahameno. Eli nyt sille pienehkölle pahan päivän varalle säästämälleni rahasummalle tuli osittain käyttöä. Eli jo melko komeaan ikään ennättänyt pölynimuri sanoi sopimuksensa irti. Siinä hajosi se imuletkun pää ja taisi hajota siten ettei sitä enää kuntoon saa.

Noh, näitä yllättäviä mutta pakollisia rahan tarpeita tulee välillä eteen. Se kuuluu vain ikään kuin siihen elämän kulkuun ja kiertoonkin. Onneksi minulla on edes jonkin verran rahaa säästettynä pahan päivän varallekin mahdollisista reissuista huolimatta että ei tämä nyt maata kaada.

Noh, onneksi näitä imureita saa hommattua melko helpostikin. Ouluunkin taisi löytyä tänään joku imuri kun nopeasti urheilu-uutiset tsekkasin. Noh, tämä nyt oli vain tällaista hassuttelua että turha kenenkään enempää pahoittaa mieltään tästä.

Aamulla imuroin vain noita mattojani irtoroskista ettei sitten kun niitä illalla kannetaan isän autoon niin niitä roskia putoile mihinkään epäsuotuisaan paikkaan. Sitten aloin vain ihmettelemään hetken verran kun imurin pää käyttäytyi oudosti että mikäs nyt tuli. Ja kyllä siihen sitten tuli, koko se pää meni rikki. Hajosi osiin. Ja eikä niitä osia saa enää niin vain kasattuakaan kun se jokin pultti tms. joka piteli kasassa koko päätä meni katki.

Eli uutta imuria vain sitten hommaamaan. Päivän hyvä uutinen oli kyllä sitten se että kun Kotkan reissulla luulin jo että älypuhelimeni alaosa on naarmuttunut, lohkeillut eli siis hajonnut niin tänään vasta katsoin tarkemmin niin ei onneksi itse kännykkä ole rikki mennytkään vain jostain syystä tuo näytön päällä oleva turvalasi. Mielummin sitä onneksi uuden turvalasin ostaa kuin koko kännykän.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Aika moni ihminen vinkuu somessa että paskaa kun kaikki urheilu on maksukanavilla, mitenkähän moni niistä vinkuu nyt kun telkkarista tulee pari viikkoa pelkästään urheilua ihan vapaasti katsottavilta kanavilta?
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Raipen SaiPa
Elvis oli vaaleetukkainen, se vaan värjäs sen.

Suosittelen kiinnitämään huomiota rumpaliin tässä videossa vaikka et rumpali olisikaan. Itse Elvis katsoo ja ihmettelee mitä jäbä duunaa. Tuplabasarit oli tohon aikaan vielä todella harvinaiset, mutta toimii.

Hyvät naiset ja herrat, Ron Tutt


 
Viimeksi muokattu:

CuJo#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins | HIFK | Leijonat | Les Bleus
Kehuvat, että kaikki maalarit on juoppoja. En ihmettele. Nimimerkillä: asunnon maalausurakka.

Samaan lopputulokseen olen itsekin vuosien varrella tullut. Eräskin laulaa hoilotti koko saatanan työpäivän ajan. Ja ei todellakaan ollut taidoiltaan mikään Eino Grön.
 

Adonis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oma perhe
Aika moni ihminen vinkuu somessa että paskaa kun kaikki urheilu on maksukanavilla, mitenkähän moni niistä vinkuu nyt kun telkkarista tulee pari viikkoa pelkästään urheilua ihan vapaasti katsottavilta kanavilta?
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta nyt sain aasinsillan vinkua siitä, että näyttäisivätkin urheilua. Ja tämä piikki menee YLEn suuntaan. Sieltä on tullut pääkanavalta skeittausta ja surffausta, vaikka olisi ollut tarjolla ihan oikeitakin urheilulajeja. Skeittaamiset, surffaamiset ja vastaavat areenan puolelle, kiitos.

Täytyy sanoa, että helpotti.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Kyllä nuo kehäkukat on kauniita ja iloisen värisiä. Muutaman päivän välein haen maalta uudet kukkaset kimppuun.
 

Liitteet

  • IMG_20210717_172625~2.jpg
    IMG_20210717_172625~2.jpg
    278,3 KB · kertaa luettu: 67

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Tänään sain äidiltäni viestin että isoäiti on nyt todella huonossa kunnossa. Tämähän ei mikään iso uutinen ole. Isoäitini on viettänyt viimeiset 10vuotta vanhainkodissa. Näistä 3vuotta ollut erittäin heikossa kunnossa. Ikää onkin jo kunnioitettavat 94v. Itselleni isoäitini on erittäin tärkeä ihminen. En ole käynyt kuin muutaman kerran viimeisten vuosien aikana vanhainkodissa käymässä. Oli niin surullista nähdä isoäidin lepäävän vain sängyssä ja mumisevan jotain. Pelkkää luuta ja nahkaa ympärillä. Itselleni jäänyt kumminkin muistikuva ihan terveestä ja iloisesta isoäidistä. Mietin että millainen muisto tästä nyt oikein jää itselleni? Nyt kun menen mahdollisesti hyvästelee niin ei välttämättä se kaunein muisto. Mutta kuinka paljon sitten se joskus harmittaa jos en käy ja tyydyn nykyiseen muistooni jossa hän oli vielä terve ja voi hyvin
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
@Gostisbehere Tiedän omien kokemusteni myötä todellakin mitä käyt nyt läpi. Ja mitä ajattelet. En pysty nyt töiden vuoksi pidempään kirjoittamaan mutta sanon jotain ennen kuin unohdan.

Eli tiivistetysti. Oman äitini kohdalla oli samansuuntainen tilanne. Äitini oli pitkään sairaalahoidossa, viimeiset viikot jossain vanhainkodissa lähestulkoon jo saattohoidossa ja siis todella huonossa kunnossa. Tuolloin äidin viimeisenä elinpäivänä lääkäri päätti jo lopettaa äidin dialyysihoidot koska se ei enää ollut lääketieteellisesti oikein, äitini oli jo niin surkeassa kunnossa. Sitten seuraavana päivänä äitini jo menehtyikin virallisesti johonkin tukkeutumaan. Näistä on jo 10 vuotta aikaa niin en suorilta muista näitä kuolinsyitä sun muita.

Mutta ihan samanlaisten ajatusten kanssa silloin minäkin painin oman äitini kohdalla kuin sinä nyt isoäitisi kohdalla. Silloin äidin viimeisinä elinaikoina ajattelin jo että ei tästä nyt kovin kaunista muistoa jää kun äitini jo niin huonossa kunnossa. Viimeisenä päivänä kun äidin vielä elossa näin niin äiti lähinnä enää piti silmiä auki ja ei reagoinut mihinkään muuten.

Mutta suosittelen silti menemään katsomaan isoäitiäsi vielä kun hän elossa on. Ne surulliset hetket ainakin minulla on kääntynyt kuitenkin vuosien saatossa ihan kauniiksi muistoiksi ja ajattelee niin että kyllä äiti varmaan silti ymmärsi vaikkei mitään enää puhunutkaan. Jossain mielen syövereissä hän kuitenkin ymmärsi. Ja paljonko minuakin kaduttaisi nyt jos en olisi äitiäni viimeisinä hetkinä mennyt katsomaan.

Mutta nyt pakko jatkaa töitä. Voin illemmalla koittaa vielä jotain ajan kanssa kirjoittaa.
 

Czescku

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Stadin Keltamustat
Kehuvat, että kaikki maalarit on juoppoja. En ihmettele. Nimimerkillä: asunnon maalausurakka.
Ehkä tämä (mökin) maalaus olisi kännissä helpompaa. Selvin päin pelottaa olla telineillä vaikka ei taso ole kuin 1,5m korkeudessa ja tikkaillakin pelottaa vaikka ei tarvitse nousta kuin max metri ja tikkaista pidetään kiinni. Ja kädet ihan tohjona kun pään yläpuolelta joutunut maalaamaan niin paljon.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Onkohan tuo keskustelu Ristolaisen kutsumattajättämisestä sattuman kautta syntynyt psykologinen koe Jatkoajan kirjoittajille? Meikäläinen on sellainen, etten halua juuri koskaan "heittäytyä hankalaksi" tai kantaa kaunaa, vaan haluaisin olla sillain hyvä tyyppi kaikille. Olen myös huomannut, että muutamat harvat ihmiset ovat niin perseestä, ettei vaan ole mitenkään mahdollista tulla näiden kanssa toimeen, joten tuo viimeinen ei ole täysin mahdollista.

Kuitenkin nämä joiden mielestä oli nyt hyvä "näpäyttää" ja "laittaa kova kovaa vastaan" ovat varmaan niitä, jotka alkavat änkyröimään joka tilanteessa, perustelevat asioita sanoilla "mutta kun" tai jäävät hautomaan kostoa milloin mistäkin. Nämä "ei se Ristolainen niin hyvä oikeastaan edes ole" ovat sitten varmaan niitä ringin hiljaisia hyväksyjiä.
 

vilperi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Kauhajoen Karhubasket
No koitan nyt vielä kirjoittaa jotain tuohon edelliseen viestiini jotain jatkeeksi kun rivien väleissä ainakin ikään kuin lupailin. Ja jäi vähän fiilis että tuli kahvitauolla kirjoitettua liiankin nopeaan.

Eli, ainakin paljon aina mietitään kumpi näistä menehtymistavoista on se armollisempi läheisten kannalta. Rakkaan ihmisen menehtyminen tulee eteen yllättäenkin ja nopeasti tai sitten menehtymistä edeltää pitkä vaikka sairaalajakso jonka päätteeksi rakas ihminen kuolee. Mutta se että kuolemaa edeltää tällöin pitkähkökin jakso jonka aikana kuolemaan voi ikään kuin jo valmistautua.

Tällaisille pohdinnoille taitaa löytyä täältä omakin ketjunsa joten ihan omien elämänkokemusten perusteella täytyy lyhyesti sanoa että minulle helpointa on ollut se ehkä vähän yllättäväkin ja nopeasti eteen tullut läheisen menehtyminen. Se vaikka pitkähkö sairaalajakso voi kuitenkin olla raskaskin prosessi käydä läpi. Minun veljeni kuoli asunnollaan täysin yllättäen ja suruviesti tuli nopeasti eteen ja ilman varoitusta. Äiti taas menehtyi pitkän sairaalajaksonkin ja taistelun päätteeksi.

Eihän se läheisen ihmisen menettäminen koskaan kyllä toki helppoa ole. Se oli raskasta käydä äitiäkin katsomassa etenkin silloin äidin viimeisinä elinviikkoina. Silloin se tuntui niin raskaalta henkisesti kun äiti ei oikein enää tuntenut ja minulle jäi kuva että oli yksi surkeimmassa kunnossa ollut ihminen jonka olen elävänä nähnyt. Ja tämäkin on jo paljon sinällään sanottu sillä olenhan ollut useamman vuoden töissä erilaisissa vanhainkodeissakin joissa on ollut huonokuntoisia asukkaita.

Mutta äitini vaan makasi siinä terveyskeskuksen huoneen sängyllä, näki kaiken lisäksi harhoja eikä enää tuntenut minua. Eli jo aika lailla omassa maailmassaan. Mustan kun äiti "kuori perunoita" sängyssä, eli siis näki just niitä harhoja mutta teki ilmassa käsillä sellaisia liikkeitä että perunoita ilmiselvästi kuori ja kysyi minultakin että otatko sinä perunoita?

Mutta silti yhä suosittelen @Gostisbehere sinuakin näkemään isoäitisi. Tuolloin nuo raskaalta tuntuneet hetket ovat vain tosiaan ajan myötä minullekin tulleet melko rakkaiksi ja tärkeiksi hetkiksi. Luulen että parempi ratkaisu minulle oli käydä tapaamassa äitiäni loppuun asti kuin se että olisin jättänyt tapaamatta. Silloin viimeisenäkin päivänä äidin katse oli lujasti kiinnittynyt ylöspäin, ei enää siis seurannut katsellaankaan mitään. Hengitys kuitenkin vielä kävi ja kröhisi että sai sanoa että kyllä hän vielä hengissä silloin oli.

Mutta jotenkin vain nuo hetket on kääntynyt tosiaan rakkaiksi minulle kuitenkin vuosien myötä. Kun on käynyt sitä luopumisprosessia läpi. Tiedän että ei se todellakaan helppoa ole tuollaisessa tilanteessa olevaa lähimmäistään nähdä kyllä.

Muistan kun soitin siellä terveyskeskuksen huoneessa vielä äidille Riki Sorsan kappaleen Muuttolinnut. Se oli jotenkin kaunista, äiti oli siis yksin omassa huoneessaan. Tai siis ei siellä ollut muita potilaita. Ja Riki Sorsa oli äidin lempiartisteja.

Syy miksi kirjoitin näistä asioista on se että ehkä näistä on jotain apua. Kun olen käynyt tosiaan samantapaisia asioita ja hetkiä elämässäni läpi kuin mitä ainakin ehkä @Gostisbehere tulee käymään. Ja onhan näitä asioita hyvä minunkin käydä läpi, sillä se on hyvää terapiaa. Se on ihan totta mitä sanotaan että ei se suru ja ikävä koskaan poistu, ne vain tavallaan vaihtaa muotoaan ja tulee helpommiksi käsitellä kun ymmärtää ja hyväksyy asiat joita ei voi muuttaa.
 

peksa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Crystal Palace, Tappara ja HIFK
Tänään sain äidiltäni viestin että isoäiti on nyt todella huonossa kunnossa. Tämähän ei mikään iso uutinen ole. Isoäitini on viettänyt viimeiset 10vuotta vanhainkodissa. Näistä 3vuotta ollut erittäin heikossa kunnossa. Ikää onkin jo kunnioitettavat 94v. Itselleni isoäitini on erittäin tärkeä ihminen. En ole käynyt kuin muutaman kerran viimeisten vuosien aikana vanhainkodissa käymässä. Oli niin surullista nähdä isoäidin lepäävän vain sängyssä ja mumisevan jotain. Pelkkää luuta ja nahkaa ympärillä. Itselleni jäänyt kumminkin muistikuva ihan terveestä ja iloisesta isoäidistä. Mietin että millainen muisto tästä nyt oikein jää itselleni? Nyt kun menen mahdollisesti hyvästelee niin ei välttämättä se kaunein muisto. Mutta kuinka paljon sitten se joskus harmittaa jos en käy ja tyydyn nykyiseen muistooni jossa hän oli vielä terve ja voi hyvin

Voimia. Nämä on niitä hetkiä elämässä jotka väistämättä tulee kaikille eteen. Juttelin työkaverin kans joka sanoi että sen äiti kuoli 93 vuotiaana muutama päivä sitten ja ei ollut kuulemma ollu enää pariin vuoteen dementian ym juttujen kanssa kondiksessa. Sillai hyvä että asiat saa päätökseen rauhassa.

Jos pääset 'hyvästit' heittään mummulle niin eipähän jää sitten mitään omalle mielelle asian tiimoilta. Kyllä itse oman faijan kohdalla tiesin että sillä lähtö tulee kun kysy multa että pärjäänkö mä?

Nämä tulee kaikille joskus.. Tsemppiä Bro...
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
U said do. Tirsk. Do you do moderators?

Oli vähän hassuttelua Kierrätysseuranta-hengessä. Eikös se ole kuitenkin vaiettu salaisuus, että Moderaattorit ovat haluttua tavaraa? Varjomoderaattori kuulostaa sellaiselta puistokemistiversiolta. Jännittävä, mutta vaarallinen.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös