Kiitos
@Roger Moore ja
@macnevis sellaisista vastauksista jotka halusinkin kuulla. Eikä mielestäni isänikään ennen noin pelokas ole ollut mutta ehkä pari läheisen menehtymistä, ikä, yksin oleminen lähinnä kun on eläkkeellä jo ja liian paljon aikaa miettiä ovat tehneet tehtävänsä. Muuten isä nyt on onneksi vielä lähes terve tai ei nyt koronapelkokaan vielä kenestä kai sairasta kuitenkaan tee jos se ei mene sitten jo hysterian puolelle.
Isääni pelästytti eilen vielä tieto siitäkin että eräs häntä vain pari vuotta vanhempi tuttu mies samalta kylältä on joutunut jo vanhainkotiin pahasti dementoituneena.
Ei me turhan usein isän kanssa olla nyt parin viime vuoden aikana nähty toisiamme kyllä muutenkaan. Just tämän koronankin takia. Toinen syy on se että minulla on työni ja en ihan niin usein jaksa vapaillani lähteä isän luo. Tosin huomenna käyn sitten isääni tapaamassa ja isäni on niin vetreä ja hyvin fyysisesti voiva että isä tuo minut takaisin asunnolleni ja ottaa kaikki mattoni pesuun ja hän siis itse pesee ne. Tähän se sydän-hymiö. Ajattelin että saapahan siinä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, minä puhtaat matot ja isä vähän lisää tekemistä eläkepäivilleen. Isällä on kyllä siis koneet millä matot pesee ettei nyt niin perinteisesti niitä lihasvoimaa pelkästään hyödyntäen pese.
No joo, mutta minä nyt sitten olen taas tällainen persoona joka olen sortuvainen muutenkin pieneen vainoharhaisuuteenkin niin en tarvitse kuin pienen sytykkeen että lähden johonkin pelon lietsomiseen itsekin mukaan. Tällä kertaa tuo nyt sitten on tuo korona. Mutta ei kai tässä siis kuitenkaan aihetta pelkoon ole vaan reissuun vaan ja isälle pitää keksiä hyvät perustelut ja lohtua sekä turvaa luovat sanat.