NHL-konsolipelin otteluseurantaa taas vähän. Olin päässyt Torontolla vähän puolihuolimattomasti sellaiseen ujoon 19 ottelun voittoputkeen, olisihan se ollut nättiä painaa 20 voittoa täyteen. Vastassa oli selvästi heikompi Ottawa Senators joten tuonhan olisi pitänyt olla ihan läpihuutojuttu.
Ekassa erässä pääsin heti ylivoimalle ja peliä oli pelattu alle minuutti niin John Tavaresilla taululle 1-0. Ylivoimakin siis pikkuhiljaa menee parempaan suuntaan. Olin pelissä niskan päällä mutta Ottawa sai itsekin paikkoja ja Senatorsiin siirtynyt Jordan Eberle onnistui tasoittamaan ekan erän lopulla. Olipahan maali, pelasin niin päin persettä kuin mahdollista. Eberle laukoo, sen jälkeen menee noin neljän Toronton pelaajan keskeltä lyömään kiekon rystyltä maaliin. Puolustin niin päin helvettiä tuon että en edes jaksanut tekoälyn koijaamista kirota koska ihan itse löysäilin tuon.
Toka erä maaliton, kolmannessa erässä alkaa tapahtua. Jonathan Huberdeaulla vedin aivan täydellisen kudin kohti yläpesää ja sinnehän se näyttää menevän... vitut mene kun kimpoaa pystytolpan ja yläputken ristikosta pihalle. Olin tässä vaiheessa itse asiassa jo ihan satavarma miten homma tulee menemään. Sain vielä hetken päästä ylivoiman, itse asiassa sain kaksi minuuttia kahden miehen ylivoimaa kun Senators otti kaksi jäähyä samaan aikaan. Sitten alkoi se hauskuus, en saanut jumalauta ylivoimalla yhtään kunnon vetoa maalia päin. Ylivoima meni siinä, tämän jälkeen joku Senatorsin jäähyn ottanut jämäpelaaja saa tekopaikan ja boom - Senators johtaa 2-1. Jotenkin näin tämän ennakkoon että juuri näin tämä tulee menemään ja 20 perättäistä voittoa jää haaveeksi.
Sain vielä huippupaikan kuusi sekuntia ennen loppua, pääsen 2 vs. 1 hyökkäykseen kaksikolla Patrick Marleau - Jesperi Kotkaniemi. Marlööllä poikittaissyöttö, Kotkaniemi tulittaa ihan armottoman onetimer lämärin kohti puolityhjää maalia... kiekko yläputkeen ja siitä katsomoon. Tästä meni luonnollisesti aloitus sitten keskialueen puolelle ja ottelu paketissa. 2-1 dunkkuun ja voittoputki katki. Perkele.