Dicken oli surullisen löysä.Cocks kovana, Dicken taipui...
Kiitos, hyvä tietää, aloitan siivoamisen jo nyt! Olet tervetullut!Hahaha! @nummenkallio kohta ollaan naapureita, mä tulen toukokuussa ratsaamaan sun luukun. Ja jos kelejä pitää niin päästään hautuumaan kupeeseen olevaaan puistoon kiskomaan. Toveri @Czescku irroitetaan mukaan.
Pohjois-Haagan veljeshauta – Wikipedia
Linkki: Wikipedian tietoa.
Isänne on/oli arvatenkin hieno mies. Peukutan.Isäukko ei varmaan suvaitsisi mitään tribuuttia punaisten haudoilla, korkeintaan kusisi sinne,
Isäukko on hieno mies, ja elää vielä. Mitä pidempään olen häntä tuntenut, sitä paremmin olen häntä ymmärtänyt. Isäukko on yksi kovimpia ja suoraselkäisimpiä miehiä, joita tiedän. Yritysjohtaja, joista jotkut sanoivat että mulkku, mutta en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö ukko olisi ollut oikeudenmukainen. Näillä vanhan liiton miehillä oli nimittäin sellainen juttu kuin kunnia. Se on näkynyt isäukon tekemisissä aina. Saatanan suoraselkäinen äijä kaikessa mitä tekee. Me isä ja poika emme ole välttämättä samanlaisia, mutta kunnioitan isäukkoani ihan saatanasti. Se on kova äijä. Se on hyvä esimerkki monessa asiassa.Isänne on/oli arvatenkin hieno mies. Peukutan.
Molemmat pikkuvarpaani aikanaan murtaneena - ei sentään samaan aikaan, niin sählä en ole edes minä - on jokseenkin helppo ymmärtää, kuinka paljon tuo vaikuttaa ihan kaiken aikaa kävelyyn ja seisomiseen. Ei sitä nyt sentään rampaudu tai liikuntakyvyttömäksi muutu, mutta ei kyllä yhtään kiinnosta kävellä metriäkään ylimääräistä sillä kipeällä kintulla.Kyllä on lähes mahdottomaksi muuttunut työnteko tässä viime päivinä. Niistä jalkakivuistani olen kyllä jo tänne kirjoitellutkin välillä, kantapohjathan minulla on varsinkin kipeänä olleet. Nyt olen alkanut kuitenkin aktiivisesti jumppaamaan ja voi varovaisesti sanoa että se kipu on hellittänyt hieman.
Mutta nyt on sitten niin mitättömiltä kuullostavissa paikoissa kuin pikkuvarpaissa ihan mahdottomat kivut välillä. Pikkuvarpaista kynsi jotenkin kuoriutunut varpaan päältä vähän pois ja nyt varpaat on todella kipeät. Kipu tuntuu etenkin silloin kun varpaat osuvat johonkin kuten töissä työkenkiin kävellessä. Ja se kipu on siis nyt sitten välillä erittäin paha. Ja työntekokin on jo nyt sitten niin ja näin, pystyykö sitä edes töitä tekemään vai pitääkö hakeutua sairauslomalle.
No, kyllä minä sinnikkäästi vein tämän työviikon päätökseen ja nyt on sitten kolme vapaapäivää. Mutta näkyihän tuo kipu kuulemma töissä jo kävelyssäni, oli kuulemma varovaisen näköistä. Ei vain pystynyt kävelemään nopeammin kun sattui.
Ja sellainen muutos tehtiin yhden työkaverin kanssa että minä jaoin kylille lähtevät ruoat ja hän hoiti salin, niin en joutunut kävelemään sitten töissä läheskään niin paljoa. Onneksi siis ymmärrystä ja joustoa ainakin löytyy.
Ja en minä tässä nyt mene vain kivusta kärsien. Vaan maanantaina on lääkäri jälleen, nyt varsinkin noiden pikkuvarpaiden takia. Ja on minulla varattuna jo jalkahoitoaikakin.
Siis saattaa kuullostaa naurettavalta kun kipu on tosiaan pikkuvarpaissa mutta voin sanoa että on kyllä välillä niin mahdottoman kova särky. Ja vedän nyt siis päivittäin myös niitä Burana600-tabletteja. Ne on lääkkeitä mitä minulla nyt on ollut, maanantaina voi olla jo muut lääkkeet käytössä.
Se on niin ikävää kun muuten viihtyisin töissä mainiosti niin pitää olla tällaiset kivut. Ja kävelylenkillekin piti äsken lähteä mutta ei pystynyt kipujen takia.
Niin ja onko kukaan ajatellut etätyöläisiä? ;-)Eipä silti oo kiva olla neljä viikkoa arkipäivät klo 8-16 ilman juoksevaa vettä. Virka-aikaa tekeville haitta on tietty olematon, mutta vuorotyöläisille toi on välillä vähän ärsyttävää.
-3. Linja - kaikki hyvin
Rattopojan elämä on varmasti rankkaa.Siis joka drinkki oli erilainen. Mitä lie paukkuja kanssa, pulloja ja tölkkejä. Akkojen liköörejä. Moscow mule oli hanapakkauksessa. Gammel Dansk. Edellinen ei ehtinyt tyhjäksi kun uusi oli edessä. Enkä edes tuntenut koko jätkää.
Ratto-lehtien selailu se vasta rankkaa olikin.Rattopojan elämä on varmasti rankkaa.
Heh, teiniä taisi myös jännittää se busseilu.Hän seisoi ovella ja vilkutti lapselleen joka lähti yksin koulutaipaleelle kylmään maailmaan. Pientä liikutuksen tuomaa kosteutta oli ehkä silmäkulmassa havaittavissa. Hän kävelee luokseni ja huuli väpättäen sanoo että mitenhän se pikkuinen pärjää, osaakohan edes vaihtaa oikeaan autoon... Ja purskahtaa nauramaan ja halaa minua.
Aamulla käytiin tahtojen taistelu... "Isi, vie mut kouluu, jookos joo pliis". No ei luvannut viedä. Sanoi että on muutakin tekemistä kuin toimia taksina. "Joopa joo, mitähän se olis..." sanoi lapsi kulmiaan kohotellen. Oliskohan se periaate (kun on päätetty että lapsi menee dösällä kouluun niin...). Mies kuitenkin otta pari ylityötuntia että saa lähettää lapsen (teini-ikäinen) koulutaipaleelle ekaa kertaa meiltä. Oli töissä sanonut että pitää vapaata että voi lähettää lapsen kouluun. Työkaveri sanoi että eikö sun lapses ollu jo teini... Niin on mutta eka koulupäivä on... no eka koulupäivä. Ja nyt on mieskin lähtenyt maailmalle ja olin kaksin kissan kanssa. Ja kissa nukkuu... Vapaapäivää pukkaa minulle.