Ja kirjoitanpa nyt puolustuspuheen itselleni. Tai ei minun tarvitse itseäni puolustaa, mutta kun minut on nyt ihan väärin ymmärretty.
Minä kirjoitin tasan yhden viestin, josta ilmiantajani pääsi juhlimaan. Ihan täysin oma moka, mutta olen saanut jo opiskeluajoistani asti palautetta siitä, että minulta pääsee sammakoita suusta. Myös työelämässä. Eli siis selvin päin tai vähemmän niin. Sillä ei ole vaikutusta asiaan. Kun innostun jotain selittämään niin silloin voi tulla sellaista mitä ei saisi sanoa. Onneksi iän myötä vähentynyt tuo, mutta ei silti kokonaan poistunut. Olen liian rehellinen. Nykymaailmassa ei saisi olla.
Mutta kavereitani puolustan aina. Joskus teinivuosina tullut turpaan sen takia, mutta eipä onneksi nykyään kun kaikki siirtynyt nettiin. Puolustan silti jos kaveria kiusataan.
Mikään hemmetin marttyyri en todellakaan halua olla. En ole osannut ilmaista itseäni oikein kun tällainen mielikuva on syntynyt. Minä olen minä, tavataan livenä ja halataan. En usko että kellekään jää paha mieli minun tapaamisestani.