No, ihan perustarkistus, onko sormus/-ksia vasemman käden nimettömässä, toki sekään ei nykypäivänä mitään varmista, mutta antaa suuntaa.
Juttelun aloittaaksesi sanot sille että "mehän ei olla esitelty toisiamme, minä olen Vilperi". Näin jää on murrettu ja voit kertoa vaikka kuinka intopinkeänä odotat jo joulua. Tietysti kyselet onko neiti myös jouluihmisiä ja muistat kuunnella ne vastaukset. Eiköhän siitä hyvän keskustelun saa käyntiin, kun kuuntelet, kyselet ja kerrot itsekin.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Eilenkin olisi jo ollut hyvä mahdollisuus puhua joulusta jos tuon olisi tajunnut. Kun soi jo jouluradio niin siitähän sitä olisi luontevasti johdatellut puheen jouluun. Eilen vain sanoin jotain tyyliin että kananmunat on loppuneet muuten kaikkea on vielä tarjolla aamupalalla. Naikkonen sanoi jotain että ei se haittaa mitään.
Minun teki mieleni vain sanoa että jaa että nyt ei tee munaa mieli... No, varmaan ihan hyvä että jätin tuon lohkaisematta. Tai sitten vain suoraan vihjailevasti asiaan ja olisi selvinnyt onko naisella vähäistäkään kiinnostusta...
No uusi päivä jälleen edessä. Se voi tarjota taas uuden mahdollisuuden. Mutta joka tapauksessa se tuo eteen taas uuden työpäivän. Tänään töitä aamuseiskasta kolmeen asti. Ja muutenkin aika ohjelmatäytteinen päivä edessä. Kun on illalla se vertaistukiryhmäkin ja sitä ennen pitää tehdä ryhmästä viime kerralla saadut kotitehtävät ja vähän siivota asuntoakin.
No, tästä naisasiastakin ollut sen verran hyötyä tuon ryhmän lisäksi että edellisen kerran olen rahapelejä pelannut 24.9 ja silloinkin ilmaiskierroksia. Ja enää en ole edes ajatellut rahapelaamista, olen unohtanut ne nyt sitten täysin. Mielummin tuota naista nyt jo ajattelee kuitenkin kun hassaa rahojaan peleihin ja miettii niitä pelejä. Jotain hyvääkin siis. Ja olenhan kohta ollut pelaamatta rahapelejä kahden kuukauden ajan!
Ja niin kuin jo tuossa edellisessä viestissä kirjoitin niin pitää olla tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä elämässä on jo nyt. Ja arvostaa sitä kaikkea. Elämä on nyt ihan mallillaan ainakin helmikuun puoliväliin asti jolloin tämä nykyinen työsopimus päättyy. Ja siihen pitää olla tyytyväinen. Nainen elämään mukaan olisi iso plussa mutta ei tämä elämä hassumpaa nyt ole ilman naistakaan. Se pitää muistaa ja tämän muistaminen auttaa sitten mahdollisen pettymyksenkin käsittelyssä.
Ja kylläpä mieltä jotenkin helpotti kun kysyin tuolla Facebookin Kysy mitä vain...-ryhmässä että onko jollain muulla mitään kokemusta tai tietoa tällaisesta välillä esiintyvästä hermoilusta niin tuttujen kuin tuntemattomienkin ihmisten läsnäollessa. Ja toden totta, näitä meitä kohtalontovereita oikeasti löytyi tässäkin asiassa. En olekaan yksin outo tässäkään asiassa.