”Moikka ollaankohan me muuten vielä esitelty toisemme?”
tai
”Hei, mun nimi on muuten xxxxx. Tainnut unohtaa koko esittelyn tässä hälinässä. No parempi myöhään kun ei millonkaan, heh”
Nää on yksinkertaisia juttuja, mutta helposti niistä tehdään omassa päässä isompia juttuja, mitä ne onkaan. Ja kohteliaita miehiä arvostetaan aina. Omakin vaimo aina toteaa, että tein jo sillä vaikutuksen, että ekaa kertaa tavatessamme katsoin silmiin ja ojensin käden jo hyvissä ajoin kättelyn merkiksi. Ja muistaa sanoa sen oman nimen tarpeeksi kuuluvasti, ettei toiselle tule heti kiusallista oloa, että mikäs ton nimi nyt oli kun ” ei tuosta muminasta saanut selvää”.