Taas tää saamarin väittely kotona alkaa: " Onko pakko mennä joka peliin, mihin valitaa?" Mummoja ja serkkuja tulee kakkukahville naapurin Pertin kanssa.
Vitut tuu tai jos tulee, niin pöydässä on kaksi paikkaa lisää vapaata.
No saatana! ON pakko! Siksihän tuota kilpakiekkoa pelataan. Harjoitellaan ja pelataan, kun on kiekkokausi meneillään. Juhannuksena ei pelata ja treenataankin leppoisammin tai ei ollenkaan. Minä en aio junnulle sanoa, että ei mennä, ei tarvitse. Perkele, maksetaan satasia/kk jotta saadaan valmentajat ja jäät yms. homma toimimaan. Miten voi ajatella, että tehdään vaan vähäsen? Tavoite kersalla on pelata joskus ns. liiga-tasolla ja jos hän siitä haaveilee (on kertonut tavoitteensa) niin olen kertonut, että kilpailu on kovaa ja kyyti kylmää ja se tarkoittaa urheilijan elämää, missä kieltäydytään monesta asiasta. Tuskin tuo siellä koskaan pelaa, mutta en minä noita U14 unelmia aio murskata.
Korostan, että mitään ei tehdä minun mieliksi, en ole edes käynyt hallilla tämän nuhaongelman takia. Peleihinkin on menty kimppakyydeillä minimi henkilöstöllä ilman isukkia. Autossa en valmenna, kysyn vain miten meni, ja koitan kannustaa.
Ainoa miten osallistun toimintaan on kelloo, jäähyä, kuulutusta ja talkoita. Valmennukseen osallistun sen verran, että sanon valkuille että moro. Muille vanhemmille kehun vaan, hyvältä näyttää. Nyt kun en enään ole ns. huoltava toimihenkilö, niin en myöskään pukukopin tai jään suuntaan edes kuvittele meneväni.
Mutta jos hommaa mennään, niin sitten sitä mennään kunnolla, ja kun junnu tykkää treenata ja pelata, on terve, niin silloin ei sanota ei. Sillä hetkellä kun junnu ei enään pelaa, on sairas tai ei mahdu jengiin, voidaa hörppiä pyhänä kahveeta.
Tottahan tuo junnun homma on iso osa myös minun ajastani, mutta ei se naapurin Perttikään sitä hommaa hoida saatika lapsen äite. Tuosta kilpakiekosta tuon ikäisenä ei tule mitään ilman isukkia, näin olen antanut itseni ymmärtää.