Tekaisin tuossa joutessani
iltasanomien sivulla "kuinka hyvin tunnet Eppujen biisien sanat" testin. Sain tulokseksi 11/13, eli ihan ookoosti.
Testiä tehdessäni tajusin, että en ole Eppuja kuunnellut varmaan kahteenkymmeneen vuoteen lainkaan. Pakkohan moinen lapsus oli korjata, ja nyt kotitoimistolla raikaa Eppu Normaali!
Jännä juttu miten musiikki ja muistot pelaa yhteen. Mieleen tulvii koko ajan niitä hetkiä eletystä elämästä, johon Eput jollain lailla liittyy. Ne kaikki reissut ympäri kesäisen Suomen maan, juhannusfestarit, leirintäalueiden grillikatokset, viina virtasi ja naisia riitti. Aina kun matka jatkui kohti seuraavaa kaupunkia, niin etittiin poliisiasema, jossa käytiin puhaltamassa. Se ajoi, ketä puhalsi nollat (toki meillä oli suunnilleen ajovuorot tehty, seuraavan päivän kuski yleensä otti edellisenä iltana rauhallisesti).
Eput soi siinä ruosteisessa Golfissa, joka kuljetti meidät varuskunnasta lomille ja takaisin varuskuntaan, meitä oli neljä tai viisi tyyppiä kyydissä. Lomille lähdettäessä huumori kukoisti autossa kun neljä (joskus viisi) isänmaan toivoa karauttivat viikonlopun viettoon. Rokki soi hyvä meininki. Sunnuntaina sitten takaisin kasarmille päin oli kovin hiljaista. Pimeä ilta ja vitutus. Mutta rokki soi silti.
Good days!