Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Kiekkokatsoja]

Olin tulossa kirjottaan että semmonen 10min menee ennen ekan runkkarin koeajo-viestiä. 7min män. Ei saatana, vähä on skarpattava viä ennen ku saa ruveta vedonlyäntiketjuun vihjeitä jakeleen. Itseänihän syyhytti paukauttaa oma panokseni jo minuutin kohdalla Iisopin viestistä.

Huumorin kukka on kaunis. Sitä kannattaa kasvattaa.

 

[vetti]

Pitääkö olla huolissaan? Äsken bongasin ex-miehen facepäivityksen - sattumalta - missä remppaa nykyisen (no, jo 4 tai 5 vuotta) miehensä kanssa ilmeisesti asunnon kellaria. Ja menin ja tykkäsin.

Ihan jo sama, mutta mitä palstalaiset on mieltä?

 

[Sämppäri]

Pitääkö olla huolissaan? Äsken bongasin ex-miehen facepäivityksen missä remppaa nykyisen (no, jo 4 tai 5 vuotta) miehensä kanssa ilmeisesti asunnon kellaria. Ja menin ja tykkäsin.

Ihan jo sama, mutta mitä palstalaiset on mieltä?

En ihan ny bonjannu tota kyssäriä? Mistä pitäis olla huolissaan?

 

[vetti]

En ihan ny bonjannu tota kyssäriä? Mistä pitäis olla huolissaan?

No ei mistään. Retoriikka ei ole mun vahva laji.

 

[El Gordo]

Pitääkö olla huolissaan? Äsken bongasin ex-miehen facepäivityksen - sattumalta - missä remppaa nykyisen (no, jo 4 tai 5 vuotta) miehensä kanssa ilmeisesti asunnon kellaria. Ja menin ja tykkäsin.

Ihan jo sama, mutta mitä palstalaiset on mieltä?

No ziis toudellakin pitää olla huolissaan. Noilla kellariremonteilla niitä hometaloja tehdään. Tuossa ei voi käydä kuin huonosti.

 

[abianos]

Tiedoitus!

En edelleenkään ole tulossa takaisin palstavahvuuteen, vaan tulin muistuttamaan teitä eräästä tärkeästä asiasta. Älkää vittuilko junille. Itse pistin eilen illalla junan kanssa painiksi, mutta hävisin. Siis kelatkaa nyt ihan tosi. Minä, jätkä, joka sai parilla viestillä koko palstan kerralla kuriin (Vai oletteko nähneet vapaan puolella enää kiusaamista tai vittuilua juurikaan? Ettepä juurikaan, jos yksittäistapauksia ei lasketa.), sain junalta köniin. Uittu, että pönttöä pakottaa. Olkaa siis varovaisia liikenteessä. Minä pyydän. Laitan tapaukseen liittyvän kuvan liitteeksi. Sairaalasta yritin karata, mutta eivät päästäneet, koska epäilivät itsemurhayritykseksi. Soon-to-be-vaimo joutui hakemaan keskellä yötä! Lisäksi kadotin koko tilini, kun erinäisistä syistä olin ottanut kaiken tililtäni käteisenä.

Noin muuten olo on hyvin rakasteltu olo. Toivottavasti teilläkin on!

Nyt mietin vai söisinkö pitsaa. Tehkää tekin näin! Miettikääpä syöttekö pitsaa vai.

 

[Ollakseni]

Siis miten ihmiset jaksaa ajaa parran joka päivä? Mä oon ajanut kerran kokonaan ja kahdesti siistinyt kuukauden sisään ja tässä menee aikaa ja efforttia hukkaan.

 

[Czescku]

Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin. Tämä junan kanssa matsia ottanut kaveri nimittäin pisti illalla viestiä ja oli yrittänyt soitella, mutta minulla oli jostain syystä eilen huono olo (ei johtunut alkoholista koska en juonut) ja kävin nukkumaan tosi aikaisin enkä huomannut viestejä/puheluyrityksiä. Olisi abin askeleet vieneet ehkä eri suuntaan jos olisin vastannut. Ja syyttäisin itseäni vastaamattomuudesta lopun ikääni jos olisi nyt kaverilta henki lähtenyt tai jotain muuta pahempaa käynyt.

 

[Breeze Harbour]

Siis miten ihmiset jaksaa ajaa parran joka päivä? Mä oon ajanut kerran kokonaan ja kahdesti siistinyt kuukauden sisään ja tässä menee aikaa ja efforttia hukkaan.

Ja ennen kaikkea karvattomalla kuontalolla ei voi enää nauraa partaansa jollekin. Mulla menee aika lailla samalla tapaa, eli siistin leukaani 1-2 kertaa kuussa ja muuten annan miehekkään partani kasvaa ja kukoistaa. Kokonaan ajoin viimeksi heinäkuussa 2018.

 

[Sämppäri]

Mä en oo nähny itseäni kymmeneen vuoteen ilman partaa. Näyttäs varmaan helvetin oudolta. Leuka varsinkin. Ei mulla muistaakseni ollut hiirenpillua leuassa. Joskus ajoin parran, menin kauppaan ja rakastelukumppanini tuli vastaan, eikä tunnistanut. No, näillä mennään. Ei tää mikään Mietaan pehko oo, mut kumminkin semmonen, et varmaan ulkonäkö muuttus jos sheivais ihan kokonaan. Vähintään pieni sänki on ollu aina.

 

[vetti]

Ja ennen kaikkea karvattomalla kuontalolla ei voi enää nauraa partaansa jollekin. Mulla menee aika lailla samalla tapaa, eli siistin leukaani 1-2 kertaa kuussa ja muuten annan miehekkään partani kasvaa ja kukoistaa. Kokonaan ajoin viimeksi heinäkuussa 2018.

Ei jumal auta. Mun on pakko ajaa vähintään 3-4 kertaa viikossa. Tästä kuontalosta tulee niin ruokoton ettei kehtaa naamaa ulos näyttää.

Kyllä mä tuossa koronaa sairastellessa kasvatin vähän pakosti kolmen viikon verran, mut se oli ihan kauhea lopputulos. Tuohon poskiin kun jää aukkoja missä ei kasva mitään.

Naiset sanoo et mulle sopii pieni sänki. Joo, oon samaa mieltä, mut pitäis ostaa värme millä saa pidettyä sopivana. Ja viitseliäisyyttä mulle et homma toimii. Ajan pois helpommalla.

 

[banaaninviljelijä]

Siis mulle kasvaa parta vain alueelle, josta kuvakin. Moni luulee, että sheivailen ja muotoile tätä kuontaloa. Ainoastaan viiksiä joutuu noin kerran viikkoon leikata, koska yksittäinen karva on niin saatanan paksu ja alkaa pituutta kasvaessa ottaa kipeää ylähuuleeen. Poskiin ei parran perkeles suostu kasvamaan.
Paras kaverini taas joutuu ajaa parran vähintään kerran päivässä, jos haluaa niinsanotusti pitää babyfacea.
Ja jos kuva ei tulekaan, niin syytän palstasoftaa.

 

[Nick Neim]

Ja mulla ei vieläkään viikset yhdisty partaan. Goatee on siis edelleen mahdoton, vaikka joku varmaan luuleekin, että sheivailen viikset erikseen parrasta.

On muuten turhanpäivänen asia, mutta ärsyttää silti ihan liikaa.

 

[Iisoppi]

Vielä ei siis pääse uudella sängyllä koeajamaan, mutta jospa ensin muistelisitte menneitä, sillä vanhalla sängyllä..?

Nostalgiaa joo, kyllä tässä on monta yötä tullut nukuttua ja osan jopa valvottua. Kyllähän sitä on tullut kerta jos toinenkin seksileikkejä leikittyä ja naitua tässä sängyssä. Mutta enemmän niitä juttuja on tapahtunut muualla kuin sängyssä. Olemme lapseton pari niin ei tarvitse harrastaa seksiä lauantaina saunan jälkeen pimeässä peiton alla... kun on koko talo käytettävissä lähes koko ajan (kun ollaan kotona).

 

[arvee]

Huumorin kukka on kaunis. Sitä kannattaa kasvattaa.

Tämä herätti huomioni ja sitten huolestuneisuuteni.

Sellainen Alan alan olla nykyään, alan mies: huolestunut eli en enää lainkaan raikas temmeltäjä. Huumorin kukkani on kuihtunut.

Mutta huolestuttavampaa on, että myös huonekasveja alan unohtamaan, jääneet vaille huomiota koska Jatkoaika, tämä suuri saatanan juonitus vie aikani turhuuteen.
Myös varsin turhana opiskeluaikanani onnistuin pitämään kuitenkin saintpaulian hengissä, myös sen kaveriksi tulleen kai jonkun vehkatyypin. Soitin niille stereomusiikkia ja höpöttelin kastellessa, toisinaan sivelin niiden lehtiä ilman kasteluakin, hyväilin.
Kestivät muutamia muuttoja, työelämääni, myös joidenkin naisten läsnäoloa.
Sitten muutin ne maalle, ainakin sen paavalinkukan, siihen perusvihreään kasviin ei ikinä samaa sidettä muodostunut, ehkä sekin matkusti pois metropolista. Äitini huomassa, tuon jo entisen oivan viherpeukalon valvonnassa stpaula kuoli.
Ehkä se oli liian kaupunkilainen, tottunut räväkkäämpään menoon: kukkani kuoli tylsyyteen ja minä olen siitä vieläkin surullinen.

Aivan mälyttömän järjetöntä surra jotain kasvia, muistella sitä mutta minussa on tällaisia outoja piirteitä kai.
Ja tällä palstalla niistä voi myös kertoa. Mikä on minusta kivaa.

Mutta nykyään kukat, hoidettavat kasvini ovat huonossa jamassa. Kuolee kohta vuosikymmeninen perintökaktus, kuivuuteen.

 

[Breeze Harbour]

Tämä Breeze on muuten vähän outo tapaus. Tiedän kuka hän on, tiedän miltä hän näyttää, vaihtelemme viestejä ja asumme suht lähellä toisiamme, mutta en silti ole häntä vielä livenä tavannut. No eiköhän tuokin tuosta hoidu jossain välissä.

Outo tapaus olen, tiedän sen kyllä itsekin. Niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, tämän sanavalmiin, elämästään avoimen, vapaan humoristisen ja kenties vauhdikkaankin oloisen palstapersoonan takana on kuitenkin uusien tilanteiden edessä yleensä hieman varautunut ihminen.

Mä olen yksinäinen vaeltaja, olen omaa rauhaa vaaliva ja etsivä luonnonoikku. Mulle täydellinen rentoutuminen tarkoittaa sitä että menen kävelemään itsekseni luontoon jonnekin tuonne puiden keskelle. Todennäköisesti jossain kohtaa saatan myös laulaa ja tanssia itsekseni.

Mulle se että saan liikkua ja vaeltaa säännöllisesti omissa oloissani ja ikään kuin unohtaa kaiken ulkopuolisen, on välttämätöntä. Olen tosielämässä sellainen Nuuskamuikkusen arkkiyyppi. Viihdyn ihmisten lähellä, tykkään heittää kevyttä huumoria ja vastapainona käydä filosofisia keskusteluja. Mutta kuitenkin saan eniten irti silti siitä tunteesta kun pääsen päästäämään kaiken sen energian ulos. Yksin, vain minä ja luonto ympärillä. Se on vapautta. Silloin tunnen olevani elossa.

Mulla on reaalielämässä käytännössä muutama erittäin läheinen ystävä joista kaksi olen tuntenut lapsesta saakka, on kourallinen läheiseksi kasvaneita ihmisiä joihin olen tutustunut Pokemon Go:n kautta ja sitten on vaan pitkä liuta vanhoja kavereita ja tuttavia joiden kanssa en todellisuudessa enää edes näe. Muhun voi olla aluksi hankala tutustua, saatan vaikuttaa hämmentävältä ja monimutkaiselta tapaukselta. Tästäkin huolimatta niin emmeköhän mekin vielä tapaa tuolla oikean elämän puolella ja otan kyllä kernaasti sulta ilmaiset bisset vastaan (oikeesti, kieltäytyisikö joku tästä vapaaehtoisesti?).

 

[Kiekkokatsoja]

Tämä herätti huomioni ja sitten huolestuneisuuteni.

Sellainen Alan alan olla nykyään, alan mies: huolestunut eli en enää lainkaan raikas temmeltäjä. Huumorin kukkani on kuihtunut.

Mutta huolestuttavampaa on, että myös huonekasveja alan unohtamaan, jääneet vaille huomiota koska Jatkoaika, tämä suuri saatanan juonitus vie aikani turhuuteen.
Myös varsin turhana opiskeluaikanani onnistuin pitämään kuitenkin saintpaulian hengissä, myös sen kaveriksi tulleen kai jonkun vehkatyypin. Soitin niille stereomusiikkia ja höpöttelin kastellessa, toisinaan sivelin niiden lehtiä ilman kasteluakin, hyväilin.
Kestivät muutamia muuttoja, työelämääni, myös joidenkin naisten läsnäoloa.
Sitten muutin ne maalle, ainakin sen paavalinkukan, siihen perusvihreään kasviin ei ikinä samaa sidettä muodostunut, ehkä sekin matkusti pois metropolista. Äitini huomassa, tuon jo entisen oivan viherpeukalon valvonnassa stpaula kuoli.
Ehkä se oli liian kaupunkilainen, tottunut räväkkäämpään menoon: kukkani kuoli tylsyyteen ja minä olen siitä vieläkin surullinen.

Aivan mälyttömän järjetöntä surra jotain kasvia, muistella sitä mutta minussa on tällaisia outoja piirteitä kai.
Ja tällä palstalla niistä voi myös kertoa. Mikä on minusta kivaa.

Mutta nykyään kukat, hoidettavat kasvini ovat huonossa jamassa. Kuolee kohta vuosikymmeninen perintökaktus, kuivuuteen.

Hö. Surullista.
Mulla puolestaan kukat kasvavat, vaikken tee niiden hyväksi, juurikaan mitään. No vettä tarjoan.
Samalla tavalla huumorinkin kukka pärjää. En tee senkään hyväksi juuri mitään. Itsekseen ilmestyy uusia kukkasia.

 

[Johnny B. Goode]

Outo tapaus olen, tiedän sen kyllä itsekin. Niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, tämän sanavalmiin, elämästään avoimen, vapaan humoristisen ja kenties vauhdikkaankin oloisen palstapersoonan takana on kuitenkin uusien tilanteiden edessä yleensä hieman varautunut ihminen.

Mä olen yksinäinen vaeltaja, olen omaa rauhaa vaaliva ja etsivä luonnonoikku. Mulle täydellinen rentoutuminen tarkoittaa sitä että menen kävelemään itsekseni luontoon jonnekin tuonne puiden keskelle. Todennäköisesti jossain kohtaa saatan myös laulaa ja tanssia itsekseni.

Mulle se että saan liikkua ja vaeltaa säännöllisesti omissa oloissani ja ikään kuin unohtaa kaiken ulkopuolisen, on välttämätöntä. Olen tosielämässä sellainen Nuuskamuikkusen arkkiyyppi. Viihdyn ihmisten lähellä, tykkään heittää kevyttä huumoria ja vastapainona käydä filosofisia keskusteluja. Mutta kuitenkin saan eniten irti silti siitä tunteesta kun pääsen päästäämään kaiken sen energian ulos. Yksin, vain minä ja luonto ympärillä. Se on vapautta. Silloin tunnen olevani elossa.

Tästäkin huolimatta niin emmeköhän mekin vielä tapaa tuolla oikean elämän puolella ja otan kyllä kernaasti sulta ilmaiset bisset vastaan (oikeesti, kieltäytyisikö joku tästä vapaaehtoisesti?).

Tämähän on kuin suoraan @Punamusta n kynästä. Parit rumpusoolot väliin niin avot.

 

[Czescku]

Tämähän on kuin suoraan @Punamusta n kynästä. Parit rumpusoolot väliin niin avot.

Meinasin sanoa samaa mutta ehdit ensin kun olen kirjoittamassa tuonne toisaalle samaan aikaan viestiä.

 

[Breeze Harbour]

Tämähän on kuin suoraan @Punamusta n kynästä. Parit rumpusoolot väliin niin avot.

Hahhah. Taisi muuten olla... En tosin tarkoituksenmukaisesti imitoinut Punista vaikka myönnän että äsköinen teksti olisi voinut lauseenrakenteita myöten olla yhtä lailla Porin kynäniekan näppäimistöltä ellei hän istuisi banaanisaarella.

Toi oli käytännössä kuitenkin niin realistinen ja ykistyiskohtainen kuvaus mun persoonasta kuin osasin antaa.

 

[Roger Moore]

Hauskuutin tuossa itseäni ja katselin vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojen loppuottelun Venäjä-Suomi huippuhetkiä. Etenkin toisessa erässä tulleet Immosen ja Kontiolan rangaistukset olivat sitä tasoa että naurattaa edelleen. Etenkin Kontiolan koukkausjäähy, Konna koskettaa mailalla venäläispelaajan mailaa, tämän jälkeen venäläinen ottaa vähän vielä vauhtia eteenpäin ja kaatuu. Konna on noin puolentoista metrin päässä. Jäähy konnalle.

Onneksi Venäjää on nöyryytetty MM-tasolla tuon jälkeen ihan kiitettävästi, mutta kyllähän sitä toivoisi että tuo voitaisiin kuitata vielä joskus ihan arvokisafinaalissa.

 

[-FNM-]

Jarkko Immonen, hieno jääkiekkoilija.

 

[Czescku]

@Johnny B. Goode ja @Breeze Harbour (ja muutkin) Puniksesta tuli muuten tänään virallisesti ylioppilas. Ylen jossain taustalla telkkarissa pyörineessä koronalähetyksessä mainittiin, että tämän kevään ylioppilaat päivittyvät päivän mittaan YLE:n sivuille. Olihan sieltä pakko käydä punis etsimässä. :)

 

[Kiekkokatsoja]

Oon viimeaikoina seurannut frii kanavalta näitä tositarinaan perustuvia henkirikos jaksoja. Amerikassa noista henkirikostapahtumista on tehty monta tv sarjaa.
Tänään joku sairaanloisen mustasukkainen tyyppi joi viinaa, ja tappoi aviopuolisonsa.
Monenlaista pahaa mahtuu maailmaan.
Joo ja myönnän että on se hölmöä katsoa negatiivisia tv sarjoja. Illan elokuvat ei aina kiinnosta.

Muita "hölmöjä" palstalla?

 

[Ollakseni]

Oon viimeaikoina seurannut frii kanavalta näitä tositarinaan perustuvia henkirikos jaksoja. Amerikassa noista henkirikostapahtumista on tehty monta tv sarjaa.
Tänään joku sairaanloisen mustasukkainen tyyppi joi viinaa, ja tappoi aviopuolisonsa.
Monenlaista pahaa mahtuu maailmaan.
Joo ja myönnän että on se hölmöä katsoa negatiivisia tv sarjoja. Illan elokuvat ei aina kiinnosta.

Muita "hölmöjä" palstalla?

Henkilönä, joka on käyttänyt hieman normaalia pidemmän ajan lukien artikkeleita ja kuunnellen podcasteja sarjamurhaajista, tuo lienee aika pientä. Onhan sitä toki katseltu myös dokumentteja näistä tyypeistä.