Annas kun arvaan, Sjöberg lähettelee VHS-kasetteja?
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Mestis-viikko: Hermes hurmoksessa, ja sarjan tahtipuikko IisalmessaLue lisää »
-
RoKi-päävalmentaja Oona Parviainen valotti loukkaantuneiden tähtipelaajien tilannettaLue lisää »
-
Liiga-kierros: Tappara antoi oppitunnin ylivoiman tärkeydestä ja nollasi HPK:nLue lisää »
-
Mestis-jyrä iski hattutempun TPS-verkkoon: Susanna Järvenpään loisto-otteet takasivat RoKille kauden ensimmäisen voitonLue lisää »
-
Läheltä ylösLue lisää »
-
RoKin puolen kauden piina on ohi − Dominika Malicka lupasi pitkät bussijuhlat, päävalmentaja Oona Parviainen korosti merkitystä arjelleLue lisää »
Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa
- Viestiketjun aloittaja banaaninviljelijä
- Alkaa
- 5 596 421
- 68 324
Noup. Levykauppa äx pistää vinyyleitä sillon tällöin.
Omistin joskus semmoisen näköisradionkin, mut ei sitä jaksanut katsoa, kun ne ohjelmat vaihtui koko ajan.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Levykauppa äx muuten alitti mun odotukset tällä viikolla. Tilasin yhden albumin Treen varastosta ja toisen Traktorlandiasta toimitettavaksi Kamppiin jo ti-ke yönä mutta kumpikaan ei tullut perille vielä tällä viikolla. Ehkäpä molemmat tulee sitte maanantaina.
Kyllähän tuo miehen lapsi toi tänne vähän iloa, ääntä ja meininkiä. On ollut välillä vähän nihkeää täällä kotona. Mies on ollut harmissaan kun ei ole saanut tavata lastaan ja hän on joskus purkanut sitä minuun. Kyllähän minä sinänsä sen harmituksen ymmärrän mutta en ole osannut häntä tukea ja piristää tarvitulla tavalla. Kun se ei riitä että sanoo että älä huoli, kyllä sinä lapsesi näet vielä joskus. Minä olen nököttänyt tämän kuukauden kotona ja alkaa olla juttuni aika junnaavia. En aina ole edes jaksanut tehdä miehelle ostoslistaa kauppaan ja äksyillyt että kyllä miehen nyt pitäisi tietää mitä kaupasta tuodaan ilman että sen hänelle kerron. Mutta joo, nyt on taas rauha maassa... ja ruokaa ja rakkautta riittää kyllä.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Keskustelen kavereiden kanssa autoista. Pitäisi ostaa uusi auto. Asiantuntevat neuvot ovat tarpeen. Muita rajoituksia ei ole, mutta auton pitäisi olla aika uusi ja merkiltään Volvo, Volvo ja vielä kerran Volvo.
Terveisin vannoutunut Volvo-mies.
Terveisin vannoutunut Volvo-mies.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Tuolla toisessa ketjussa oli aiheena uuvattius. Mä olin varmaan about 25-vuotiaaksi saakka yhtään valehtelematta melko uuvatti henkilö jos tällaista termiä haluaa käyttää. En ottanut vastuuta juuri mistään, vaikka toki toista vuotta kaupan alaa opiskelinkin.
Mun kypsymisen hitaudesta kertoo karua kieltä sekin, että vielä 21-vuotiaana mä saatoin olla menemättä kouluun jos ei vaan "huvittanut" sinä päivänä. Melko selkärangatonta toimintaa ja todella epäkypsä ja välinpitämätön asenne oli se mitä kannoin vielä media-amikseenkin.
No sen kevään 2015 jälkeen sitten sattui ja tapahtui paljon juttuja mun yksityiselämässä. Niistä ajoista on kerrottu tässä vaiheessa varmaan kaikki tarpeellinen (ja tarpeeton) joten sanottakoon nyt vain että maailma ravisteli mua hereille aika karulla tapaa.
Mutta koska olen tällainen kuin olen, niin se herääminenkin otti aikansa. 2016 pääsin toki jo aloittamaan merkonomin tutkinnon ja niihin opintoihin pääseminen oli todellisuudessa tärkeämpi asia kuin varmaan käsitänkään. Sain kyllä opinnot etenemään hyvin, mutta olin vielä vuodenvaihteeseen 2017-2018 saakka melko ulapalla tulevaisuudesta.
2018 ei ollut sekään helppo vuosi, mutta hieno kuin mikä se oli. Merkittävin muutos omissa asenteissa alkoi suunnilleen keväällä 2018 kun bongasin mainoksesta hienon luurin ja tajusin että jos haluan tuon joskus ostaa, mun on tehtävä sen eteen itse töitä niska limassa.
Aloin loppukeväästä alkaen hakemaan aktiivisesti töitä kaupan alalta. Ajattelin myös että jos löydän duunin ns. etukäteen niin viimeisen opintovuoden työssäoppiminen hoituisi siellä eikä koko työssäoppimispaikalla tarvisi enää vaivata päätä syksyllä. Mä olin kaksi kertaa sen kesän aikana lopullisessa haastatteluvaiheessa kahteen eri firmaan, mutta kummallakin kerralla lopullinen tuomio oli "ei".
Oltiin jo joulukuussa ja ryhmänohjaaja laittoi mulle viestiä että Itiksen S-marketiin voisi päästä harjoitteluun. Mietin asiaa hetken ja tajusin että Itä-Helsinki oli mulle edelleen pk-seudun vierainta alueelta ja juuri siksi mun täytyy suhtautua tähän mahdollisuuteen positiivisesti.
No sinne mä pääsin ja viihdyin myös oikein mainiosti. Vaan kun tuo oli palkaton harjoittelu ja mun "harrastukset" söi jatkuvasti rahapussia niin huhtikuussa olin siinä tilanteessa että tili oli lähes tyhjennetty ja The Word Aliven juhlakiertueen Suomen keikka siinsi enää kuukauden päässä.
Mua alkoi tuolloin aidosti mietityttämään, mahdanko mä edes päästä sinne vai olenko yhä toukokuussa niin peeaa että mistään konserteista ei kannata edes haaveilla. Luojan kiitos ja onneksi faija vinkkasi mulle että hän oli hakenut vaaliavustajan hommiin. Tajusin että tuon helpommin en tule muutamaa hunttia tienaamaan joten ilmoittauduin myös; ja pääsin.
Hauskin sattuma oli silti se että äänestyspaikka johon arpouduin oli eiralainen koulu ja sijaitsi siis noin puolen kilometrin päässä siitä keikkapaikasta (Nosturi). Pääsin siis käymään kirjanpitäjän vuoroni ja ääntenlaskennan välissä tsekkaamassa reitin sinne valmiiksi.
Toukokuussa korkkasin keikkaneitsyyteni melkein 26-vuotiaana ja pari viikkoa myöhemmin puin merkonomin lakin päähän. Hitto, meinasin tuonkin vielä möhliä, nimittäin työharkan päätyttyä mulla oli vielä kaksi valinnaiskurssia suoritettavana etänä ja viikko aikaa tehdä se. Lisäksi oli pari rästiin jäänyttä tehtävää toisen vuoden kursseilta.
Arvatkaapa mitä? Mä tein ne kaikki alle viikossa. Tuo jos joku kuvastaa mun kasvua 21-vuotiaasta rebelistä 26-vuotiaaksi aikuiseksi jolla on päämääriä ja vastuuntuntoisuutta.
Sitten tuo työ mitä tein koko viime syksyn, kyllä mä sielläkin halusin ottaa vastuuta ja otinkin; en vain täysin osannut kantaa sitä loppuun asti ja tämä menee sekä kokemattomuuden piikkiin että sen, että itse aliarvioin työn haastavuuden.
Musta saa vapaasti olla mitä mieltä lystää, mutta lopulta mäkin olen vain tavallinen ihminen kuten muut. Värikäs outolintu ja ihminen, jolla on tarinoita kerrottavaksi, tarinoita, jollainen tämäkin viesti jollain tapaa oli. Mulla on myös kiinnostus sekä rohkeus tuoda ne tarinat päivänvaloon silläkin uhalla että löytyy se pari heeboa joille tämä on "outo" tai "häpeällinen" tapa käyttäytä nettifoorumilla
Mutta miksi antaa arvoa tuntemattomien mielipiteille, joilla on loppujen lopuksi käsissään vain pieni puraisu minua ja elämääni. Escape The Faten biisin lyriikkoja lainatakseni:
I am strong, I am weak, I am everything between. I am proud to be me, I am human
Mun kypsymisen hitaudesta kertoo karua kieltä sekin, että vielä 21-vuotiaana mä saatoin olla menemättä kouluun jos ei vaan "huvittanut" sinä päivänä. Melko selkärangatonta toimintaa ja todella epäkypsä ja välinpitämätön asenne oli se mitä kannoin vielä media-amikseenkin.
No sen kevään 2015 jälkeen sitten sattui ja tapahtui paljon juttuja mun yksityiselämässä. Niistä ajoista on kerrottu tässä vaiheessa varmaan kaikki tarpeellinen (ja tarpeeton) joten sanottakoon nyt vain että maailma ravisteli mua hereille aika karulla tapaa.
Mutta koska olen tällainen kuin olen, niin se herääminenkin otti aikansa. 2016 pääsin toki jo aloittamaan merkonomin tutkinnon ja niihin opintoihin pääseminen oli todellisuudessa tärkeämpi asia kuin varmaan käsitänkään. Sain kyllä opinnot etenemään hyvin, mutta olin vielä vuodenvaihteeseen 2017-2018 saakka melko ulapalla tulevaisuudesta.
2018 ei ollut sekään helppo vuosi, mutta hieno kuin mikä se oli. Merkittävin muutos omissa asenteissa alkoi suunnilleen keväällä 2018 kun bongasin mainoksesta hienon luurin ja tajusin että jos haluan tuon joskus ostaa, mun on tehtävä sen eteen itse töitä niska limassa.
Aloin loppukeväästä alkaen hakemaan aktiivisesti töitä kaupan alalta. Ajattelin myös että jos löydän duunin ns. etukäteen niin viimeisen opintovuoden työssäoppiminen hoituisi siellä eikä koko työssäoppimispaikalla tarvisi enää vaivata päätä syksyllä. Mä olin kaksi kertaa sen kesän aikana lopullisessa haastatteluvaiheessa kahteen eri firmaan, mutta kummallakin kerralla lopullinen tuomio oli "ei".
Oltiin jo joulukuussa ja ryhmänohjaaja laittoi mulle viestiä että Itiksen S-marketiin voisi päästä harjoitteluun. Mietin asiaa hetken ja tajusin että Itä-Helsinki oli mulle edelleen pk-seudun vierainta alueelta ja juuri siksi mun täytyy suhtautua tähän mahdollisuuteen positiivisesti.
No sinne mä pääsin ja viihdyin myös oikein mainiosti. Vaan kun tuo oli palkaton harjoittelu ja mun "harrastukset" söi jatkuvasti rahapussia niin huhtikuussa olin siinä tilanteessa että tili oli lähes tyhjennetty ja The Word Aliven juhlakiertueen Suomen keikka siinsi enää kuukauden päässä.
Mua alkoi tuolloin aidosti mietityttämään, mahdanko mä edes päästä sinne vai olenko yhä toukokuussa niin peeaa että mistään konserteista ei kannata edes haaveilla. Luojan kiitos ja onneksi faija vinkkasi mulle että hän oli hakenut vaaliavustajan hommiin. Tajusin että tuon helpommin en tule muutamaa hunttia tienaamaan joten ilmoittauduin myös; ja pääsin.
Hauskin sattuma oli silti se että äänestyspaikka johon arpouduin oli eiralainen koulu ja sijaitsi siis noin puolen kilometrin päässä siitä keikkapaikasta (Nosturi). Pääsin siis käymään kirjanpitäjän vuoroni ja ääntenlaskennan välissä tsekkaamassa reitin sinne valmiiksi.
Toukokuussa korkkasin keikkaneitsyyteni melkein 26-vuotiaana ja pari viikkoa myöhemmin puin merkonomin lakin päähän. Hitto, meinasin tuonkin vielä möhliä, nimittäin työharkan päätyttyä mulla oli vielä kaksi valinnaiskurssia suoritettavana etänä ja viikko aikaa tehdä se. Lisäksi oli pari rästiin jäänyttä tehtävää toisen vuoden kursseilta.
Arvatkaapa mitä? Mä tein ne kaikki alle viikossa. Tuo jos joku kuvastaa mun kasvua 21-vuotiaasta rebelistä 26-vuotiaaksi aikuiseksi jolla on päämääriä ja vastuuntuntoisuutta.
Sitten tuo työ mitä tein koko viime syksyn, kyllä mä sielläkin halusin ottaa vastuuta ja otinkin; en vain täysin osannut kantaa sitä loppuun asti ja tämä menee sekä kokemattomuuden piikkiin että sen, että itse aliarvioin työn haastavuuden.
Musta saa vapaasti olla mitä mieltä lystää, mutta lopulta mäkin olen vain tavallinen ihminen kuten muut. Värikäs outolintu ja ihminen, jolla on tarinoita kerrottavaksi, tarinoita, jollainen tämäkin viesti jollain tapaa oli. Mulla on myös kiinnostus sekä rohkeus tuoda ne tarinat päivänvaloon silläkin uhalla että löytyy se pari heeboa joille tämä on "outo" tai "häpeällinen" tapa käyttäytä nettifoorumilla
Mutta miksi antaa arvoa tuntemattomien mielipiteille, joilla on loppujen lopuksi käsissään vain pieni puraisu minua ja elämääni. Escape The Faten biisin lyriikkoja lainatakseni:
I am strong, I am weak, I am everything between. I am proud to be me, I am human
Laita 1000 euroa lisää ja osta Mazda. Niissä on hyvät ripustukset.
Jomppa_Koo
Jäsen
Eihän minuakaan hävetä kirjoittaa Brazzersista ja vaikka kertoa täällä suoraan se jos/kun joku ukko on täysin surkea eikä sen takia halua katsella sitä sceneä. Siinä niin moni asia ärsyttää ja se pilaa sen jutun pahimmillaan. Mitään ei ole silloin tehtävissä. Sit vaan etsii paremman scenen.
Yhden äijän scenejä ei jaksa enää katsella kun alkoi joku siinä tökkimään. Lopussa ollaan kaukana surkeasta suorittamisesta, mutta joku muu juttu alkoi ärsyttämään. Eli edes tuo loppu ei aina pelasta jos muuten tuo homma ei kiinnosta enää. Se on yksi sellainen kalju ukko. Tarkemmin ajateltuna just tuo seikka saattaa olla iso syyllinen siihen että kiinnostus on ollutta ja mennyttä. Tai en vielä ole täysin varma asiasta, ehkä se olemus vaan on niin inhottava. Naiset kuitenkin tykkää noissa sceneissä siitä, eipä siinä sitten muuta kuin antaa mennä. Minä en jaksa enää katsella, tein päätöksen tässä ihan äskettäin kun hieman pohdin asiaa tarkemmin.
Kirjoittakaa vaan rohkeasti aiheesta kuin aiheesta, kukaan ei siihen kuole. Älkää välittäkö siitä jos joku tyhmä tyyppi pitää outona sitä kirjoittelua, jota just sinä haluat esiin tuoda.
Yhden äijän scenejä ei jaksa enää katsella kun alkoi joku siinä tökkimään. Lopussa ollaan kaukana surkeasta suorittamisesta, mutta joku muu juttu alkoi ärsyttämään. Eli edes tuo loppu ei aina pelasta jos muuten tuo homma ei kiinnosta enää. Se on yksi sellainen kalju ukko. Tarkemmin ajateltuna just tuo seikka saattaa olla iso syyllinen siihen että kiinnostus on ollutta ja mennyttä. Tai en vielä ole täysin varma asiasta, ehkä se olemus vaan on niin inhottava. Naiset kuitenkin tykkää noissa sceneissä siitä, eipä siinä sitten muuta kuin antaa mennä. Minä en jaksa enää katsella, tein päätöksen tässä ihan äskettäin kun hieman pohdin asiaa tarkemmin.
Kirjoittakaa vaan rohkeasti aiheesta kuin aiheesta, kukaan ei siihen kuole. Älkää välittäkö siitä jos joku tyhmä tyyppi pitää outona sitä kirjoittelua, jota just sinä haluat esiin tuoda.
nummenkallio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- KooKoo
Mazda on kalliimpi kuin Volvo. Tämä on minulle uutta tietoa.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Lahen Pelsu, Dallas Stars, Leksand, Orlando Magic
Näin kerran sellaista unta, että olin tietokoneellani runkkaamassa ulkona pakkasessa. Piti kuitenkin päästä kuselle ja kun palasin pusikosta koneen ääreen, joku oli käyny hajottamassa sen. Tämä tarina on tosi.
Hei, sä sanoit aiheesta kuin aiheesta!
heavylutaa18
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Saimaan Pallo, Seattle Kraken
Jos on korona aikana liikaa vapaa aikaa ja omistat PS4 konsolin ja NHL20 pelin ni tervetuloa Jatkoajan omaan liigaan (JHL) mukaan! Vapaana Chicago Blackhawks, nopein ehtii mukaan. Lisätietoja täältä.
keskustelu.jatkoaika.com
Jatkoaika Hockey League JHL (NHL20 PS4)
Nyt kun alkaa olla runkosarja Liigakaudesta pelattu, olisi sopiva aika avata ketju seuraavalle kaudelle. Kuten Liigakauden keskusteluissa on ollut puhetta, tullaan seuraava kausi pelaamaan NHL-joukkueilla. Jos sarjaan saadaan täydet 31 pelaajaa, tullaan joukkueet jakamaan kahdelle sarjatasolle...
keskustelu.jatkoaika.com
Facebook on jo pitkään aiheuttanut minulle pahaa mieltä. Varmaan ainakin pari vuotta olen jo tuskaillut samojen asioiden kanssa. En nyt suoranaisesti mikään huomionkipeä tyyppi ole mutta kyllä se silti pahalta tuntuu kun kirjoitin sinne sitä tai tätä niin saan tosi vähän tykkäyksiä tai kommentteja.
Pistää väkisinkin miettimään onko minussa jotain vikaa? Tai teenkö jotain väärin? Vai vieläkö ihmiset muun muassa muistavat minun sekoiluni vuosina 2014-2015. Kun silloin kirjoittelin kännissä sinne sitä sun tätä. En silloinkaan vihamielinen ollut ketään yksittäistä ihmistä kohtaan mutta ehkä se on silti vaikuttanut siihen että saan niin vähän huomiota Facebookissa.
Tosiaan, en elä huomiosta. Mutta olisihan se silti kiva jos edes joku minutkin huomioisi. Facebook voi olla aika raaka paikka kuitenkin ja pahimillaan tuottaa just pahaa mieltä ja masennusta käyttäjässään.
Ajattelen että minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan Facebookin ahkeran päivittämisen tai sitten lakkaan vain olemasta kiinnostunut siitä millaista vastaanottoa viestini ja päivitykseni siellä saavat.
Koska olen sen verran riippuvainen kuitenkin Facebookista niin uskon tuon jälkimmäisen vaihtoehdon olevan helpoimmin toteuttavissa. Eli sen että en vain enää välitä.
Joskus tai aika usein koen olevani se levoton tuhkimo siitä Dingon laulusta. Vaikka päivitykseni ovat hyvin usein vielä kaiken kukkuraksi positiivisia niin saan silti tosi vähän tykkäyksiä ja kommentteja osakseni. Ja nyt tuo tilanne on ihan viime aikoina vielä kärjistynyt ja tykkääjien ja kommentoijien määrä on tipahtanut todella paljon. Se on lähinnä enää vain yksin puhelua.
Asiasta toiseen. Minulla on saattanut mennä ennen ohi laadukkaitakin tv-sarjoja ja leffoja. Olen saattanut olla liian ennakkoluuloinenkin uusia sarjoja ja leffoja kohtaan. Olen saattanut ajatella että en tuosta kuitenkaan kiinnostu tai jaksa keskittyä kyseiseen tuotokseen. Ja valinnutkin vain sen tutun ja turvallisen katseltavan.
Nyt voi ollakin että alan vasta nyt katselemaan jotain menneiden aikojen huippusarjaa. Itselleni uutena sarjana. Eilen katselin ekan jakson täysin ensimmäisen kerran Seinfeldistä ja tykkäsin siitä. Samoin olen tykännyt myös Frendeistä ja Bel-airin prinssistä joille olen vasta nyt antanut mahdollisuuden vakuuttaa minutkin esimerkiksi huumorillaan.
Koitan nyt olla paljon ennakkoluulottomampi eri sarjoja ja leffoja kohtaan ja antaa niille reilun mahdollisuuden. Se el nyt paljon kuitenkaan ole jos vaikka vähänkin aikaa katselee jotain sarjaa tai leffaa ilman ennakkoluuloja. Voihan sen katselemisen sitten lopettaa jos siltä tuntuu.
Mutta aika hyvin on uponnut minulle vaikka viime aikoina katselemani leffat. Ei ole yhtään tuntunutkaan puuduttavalta tai pitkäveteiseltä. Eilen katselin sellaiset elokuvat kuin Pako Alcatrazista ja Kauhea kankkkune. Tuon Paon A:sta olen jo useampi vuosi sitten nähnytkin ja pidin siitä silloin jo tosi paljon. Niin paljon että halusin nähdä sen uudelleenkin.
Pistää väkisinkin miettimään onko minussa jotain vikaa? Tai teenkö jotain väärin? Vai vieläkö ihmiset muun muassa muistavat minun sekoiluni vuosina 2014-2015. Kun silloin kirjoittelin kännissä sinne sitä sun tätä. En silloinkaan vihamielinen ollut ketään yksittäistä ihmistä kohtaan mutta ehkä se on silti vaikuttanut siihen että saan niin vähän huomiota Facebookissa.
Tosiaan, en elä huomiosta. Mutta olisihan se silti kiva jos edes joku minutkin huomioisi. Facebook voi olla aika raaka paikka kuitenkin ja pahimillaan tuottaa just pahaa mieltä ja masennusta käyttäjässään.
Ajattelen että minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetan Facebookin ahkeran päivittämisen tai sitten lakkaan vain olemasta kiinnostunut siitä millaista vastaanottoa viestini ja päivitykseni siellä saavat.
Koska olen sen verran riippuvainen kuitenkin Facebookista niin uskon tuon jälkimmäisen vaihtoehdon olevan helpoimmin toteuttavissa. Eli sen että en vain enää välitä.
Joskus tai aika usein koen olevani se levoton tuhkimo siitä Dingon laulusta. Vaikka päivitykseni ovat hyvin usein vielä kaiken kukkuraksi positiivisia niin saan silti tosi vähän tykkäyksiä ja kommentteja osakseni. Ja nyt tuo tilanne on ihan viime aikoina vielä kärjistynyt ja tykkääjien ja kommentoijien määrä on tipahtanut todella paljon. Se on lähinnä enää vain yksin puhelua.
Asiasta toiseen. Minulla on saattanut mennä ennen ohi laadukkaitakin tv-sarjoja ja leffoja. Olen saattanut olla liian ennakkoluuloinenkin uusia sarjoja ja leffoja kohtaan. Olen saattanut ajatella että en tuosta kuitenkaan kiinnostu tai jaksa keskittyä kyseiseen tuotokseen. Ja valinnutkin vain sen tutun ja turvallisen katseltavan.
Nyt voi ollakin että alan vasta nyt katselemaan jotain menneiden aikojen huippusarjaa. Itselleni uutena sarjana. Eilen katselin ekan jakson täysin ensimmäisen kerran Seinfeldistä ja tykkäsin siitä. Samoin olen tykännyt myös Frendeistä ja Bel-airin prinssistä joille olen vasta nyt antanut mahdollisuuden vakuuttaa minutkin esimerkiksi huumorillaan.
Koitan nyt olla paljon ennakkoluulottomampi eri sarjoja ja leffoja kohtaan ja antaa niille reilun mahdollisuuden. Se el nyt paljon kuitenkaan ole jos vaikka vähänkin aikaa katselee jotain sarjaa tai leffaa ilman ennakkoluuloja. Voihan sen katselemisen sitten lopettaa jos siltä tuntuu.
Mutta aika hyvin on uponnut minulle vaikka viime aikoina katselemani leffat. Ei ole yhtään tuntunutkaan puuduttavalta tai pitkäveteiseltä. Eilen katselin sellaiset elokuvat kuin Pako Alcatrazista ja Kauhea kankkkune. Tuon Paon A:sta olen jo useampi vuosi sitten nähnytkin ja pidin siitä silloin jo tosi paljon. Niin paljon että halusin nähdä sen uudelleenkin.
Nykyään on kovin helppo samaistua Don Quijoteen, olen alkanut viime aikoina sympatiseeraamaan kovastikin.
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Sussa on kyllä sanasepon vikaa. Hieno kuvaelma.
Minä söin tänä viikonloppuna ruoakseni perunamuussia ja silakkapihvejä. Eilen tein perunamuussini itse muutamasta kuorimastani perunasta. Tänään olin kuitenkin laiska ja en jaksanut alkaa odottelemaan perunoiden kypsymistä saati kuoria niitä niin tein muussin mummon muusijauheesta. Sitä jauhetta kun oli vähän jäljellä kaapissa.
Silakkapihvit sain sen sijaan työkokeilupaikaltani ilmaiseksi. Niitä oli siellä tiistaina ruokana ja perjantaina vielä tarjolla salaattipöydässä. Loput olisivat menneet roskiin mutta menin möläyttämään että minähän voin ne loput ottaa kotiini niin ei tarvitse pois heittää. Ja sain ne, ilmaiseksi.
Se oli hyvä ja hyödyllinen möläytys sillä pihvithän olivat tosi hyviä ja ei ne maistuneet yhtään pilaantuneilta. Ehkä ne siellä työkokeilupaikalla on tarkempia ruoan suhteen kuin minä kotioloissa. Mutta enpä usko että nuo olivat pilaantuneita, ja siinä oli viikonlopun ruokani.
Minähän suorastaan rakastan kalaruokia ja näistä kalaruoista parhaimmistoon kuuluvat paistetut muikut ja silakat.
Silakkapihvit sain sen sijaan työkokeilupaikaltani ilmaiseksi. Niitä oli siellä tiistaina ruokana ja perjantaina vielä tarjolla salaattipöydässä. Loput olisivat menneet roskiin mutta menin möläyttämään että minähän voin ne loput ottaa kotiini niin ei tarvitse pois heittää. Ja sain ne, ilmaiseksi.
Se oli hyvä ja hyödyllinen möläytys sillä pihvithän olivat tosi hyviä ja ei ne maistuneet yhtään pilaantuneilta. Ehkä ne siellä työkokeilupaikalla on tarkempia ruoan suhteen kuin minä kotioloissa. Mutta enpä usko että nuo olivat pilaantuneita, ja siinä oli viikonlopun ruokani.
Minähän suorastaan rakastan kalaruokia ja näistä kalaruoista parhaimmistoon kuuluvat paistetut muikut ja silakat.
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Varmaan jäbä. Kirjoitusvirhe. Pultsarithan panee toisiaan.
Muistan kun törmäsin ensimmäisen kerran Gretzkyn nimeen. Elettiin ehkä vuotta -82, about. Olin siis n. 13 vuotta, ja aika kova jäbä. Ulkokentällä jossa kävin pelaamassa lähes päivittäin, joku oli teipannut kopin seinään Hesarin lehtileikkeen Gretzkystä.
Ihmettelin että mikä spede tämä on, ja löin artikkelin seinässä olevasta naulasta läpi, Waynen pään kohdalta. Seuraavana iltana eräs Mikko, iso jäbä, 18-vuotta, kysyi että kuka vittu sen on tehnyt. Ilmoitin jämäkästi että minähän se.
Sain melko läpiluotaavan esitelmän aiheesta Wayne Gretzky, ja sen jälkeen Mikko pyöräytti minut ympäri ja löi pää edellä kentän ympärille aurattuun hankeen. Asia tuli melko selväksi.
Kyllä. Koska palstaa lukee myös alaikäiset, voisimme jatkossa puhua vain My Little Ponyn seikkailuista.
Ilmeisesti kolahti nilkkaan jotakin. Se koira älähtää, joka kuuseen kurkottaa.
Mä oon Tonto.
Voi hyvä luoja kun nytkin tekisi mieleni kirjoitella mutta parempi kai antaa tuulimyllyjen pyöriä tai tulee penaltia. Sitten joskus voi taas sanoa niitä uuvateiksi.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy