Oli miten oli, näin on, joten aloinpa mietiskelemään omia keikkojani missä olen ollut, ja pohtimaan että mikäköhän niistä olisi ollut paras.
Suoraan ei tule mieleen mitään yksittäistä keikkaa että sielläpä se vasta olikin kun koin musiikillisen valaistumisen tai jotain. Ensimmäiset festarit, 1999 Provinssirock, oli kaikkineen ehkä semmonen kokemus että se läjähti nuoren miehen pääkoppaan hyvinkin lujaa. Muistaakseni olin jo vähän ennen tuotakin tajunnut että sähkökitaroilla soitettu musiikki onkin kivempaa ku syntsalla pimputeltu, mutta ehkä kuitenkin aikamoisena uuvattina vielä Provinssirockiin kavereiden vanavedessä menin. Siellä kun sitä sitten pääsi livenä näkemään ja kokemaan kaikenlaista menoa ja meininkiä niin voi pojat, se oli kyllä aivan helvetin mahtavaa.
Kamalassa kännissähän sitä koko ajan Seinäjoen maastossa tuon kolmipäiväisen ajan oli, lähtien jo perjantaiaamun juna-ajelusta, en muista oliko vielä 1999 vai vasta myöhempinä vuosina kun Helsingistä lähti Provinssia varten Seinäjoelle erillinen rock-juna festarikansalle, siellä oli vaunujen väliköissä kaikenlaisia kusi- ja oksennusämpäreitä jotta humalainen ja huumeinen kansa pääsi niihin tarpeitansa tekemään koska vessoissa kuitenkin oli aina joku pummilla matkustaja tai muuten vaan sammunut urpo. Pysähdyspaikoilla sitten junan väki välillä kävi ämpärit tyhjentämässä, tosin aika nopeasti auttamishaluinen humalaiskansa tahtoi junan väkeä auttaa ja lähti omatoimisesti sankoja asemille tyhjentämään, tarkoitus oli varmasti vain hyvä mutta toteutus vähän ontui ainakin yhdellä sankarilla, joka naama hymyssä kantoi yhden sangoista asemalle, ja kaatoi sen edellispysähtymispaikan jälkeen sankoon kertyneen kusioksennusmössön siihen puolen metrin päähän junan ovesta suoraan asemalaiturille.
Sen muistan kuitenkin että kun 1999 junasta ulos Seinäjoelle astuin, niin en enää osannut kävellä suoraan, ja jo junassa alkanut kollektiivisen humalainen ja kaikkia rakastava yhteishenki velloi koko ajan kaikkialla. Kaikki olivat toisilleen mukavia, kaatuneet autettiin ylös, jos jollain ei ollut rahaa niin toiset antoivat omistaan, aivan naurettavaa hippitouhua saatana, mutta kyllä se juniori-ikäiseen itseeni iski.
Ekan päivän keikoista muistan osallistuneeni ainakin CMX:n ja Manic Street Preachersin keikoille, ja huomasin osaavani laulaa kaikkien laulujen kaikki sanat aivan totaalisen oikein ja ehkä jopa laulajia taitavamminkin. En oo ihan varma oliko vieressäni kärsimään joutuneet kanssaihmiset tästä ihan samaa mieltä, mutta kyllä se oli mainiota karjua keuhkojensa voimilta "EI YKSIKÄÄ-Ä-ÄÄ-Ä-ÄÄN" tai "TSUNAMII TSUNAMII, KEIM WAASHERING OOOUVER MIII, TIIDIDIDIDI". Kauheasti ei mitään yksityiskohtaisia muistijälkiä ole pääkoppaan kuitenkaan ekasta illasta iskostunut, mutta ekasta aamusta muistan sen että hotellin aamupalalle kamalassa krapulassa kun oli vääntäytynyt, niin kyllä vitutti kuunnella siinä viereisessä pöydässä joidenkin vanhojen maalaistollojen murreölinää ja kovaäänistä naurua. Aika kauan meni ennen kuin tajusin että noi murrehomothan olikin muuten niitä jotka eilen oli siellä lavalla kun karjuin "ei yksikään", CMX:n ukot ne siinä molottivat, sitten hyväksyin heidän olemassaolonsa.
Ekan festaripäivän ja hotelliyön jälkeen jouduttiin vaihtamaan majoituspaikkamme leirintäalueelle, koska ei meillä vissiin ollut rahaa olla enempiä öitä hotellissa tai sitten oltiin saatu huone vain ekalle yölle. Leirintäalueen meininki oli taas sitä samaa kaikki rakastaa kaikkia -touhua, joku siellä oli jostain hommannut meille teltankin, mutta ei me osattu sitä kasata, no joku toinen sitten tuli sen meille kasaamaan ja sanoi että ootte te kyllä yksiä vätyksiä. Sitten kun se meidän teltta oli kasattu, meille pidettiin esityskierros leirintäalueesta, muistan ainakin semmosen pinkin teltan mikä oli pystytetty ihan päin vittua jonkun kuusen alle ja sen alla nukkui läski hevari ilman paitaa, oksennukset vieressään, se oli kuulemma teltta jonka päälle saa kusta, se läski hevari oli itse ekana iltana niin ilmoittanut. Toisena festaripäivänä kävikin sitten vaikka ja mitä jännää, muistikuvat ovat hatarat mutta luulen että silloin kadotin kaikki kaverit Tehosekoittimen keikan aikana, sitten haahuilin itsekseni Don Huonoja katsomaan, ajauduin johonkin ihme ryhmään siitä sitten ja koin siinä porukassa asioita joista jotkut ehkä tänne Jatkoaikaankin kirjoittelesivat yksityiskohtaisemmin, mutta minä olen herrasmies ja herrasmies ei kerro. Naama näkkärillä kuitenkin sitten ajelehdin takaisin meidän teltalle, siellä en ollut herrasmies vaan kerroin kaiken yhdelle gentleman-seurueemme jäsenelle joka oli telttaan sammunut. Kyllä se siitä sitten heräsi, oksensi aiemmin juomansa Musta Kissa -juoman siihen teltan viereen ja sitten lähdettiin katsomaan koko festivaalien kohokohtaa, Bluria. Jostain vitun oikusta löydettiin myös muutkin seurueemme jäsenet keikalle valuessamme, ja siellä sitten katsottiin kun punasilmäinen Damon Albarn joikasi, vähän harmitti kun ne vetivät koko uuden 13-levynsä siinä aluksi ja vasta lopussa kaikki vanhat hitit, mutta koska ne hititkin sieltä tuli niin kaikki oli hyvin.
Telttayö oli melkoinen kokemus, koska se meidän teltta oli joku kahden hengen teltta ja siellä nukkui neljä ihmistä, näistä kaksi oli semmosia lähemmäs kaksimetrisiä ukkeleita vielä, ja siinä teltan vieressä oli lammikko Musta Kissa -oksennusta ja toisella puolella pakettiauto joka popitti läpi yön Eläkeläisiä. Jonkun verran siellä jossain sykkyrässä nukuin, välillä lähdin aina alueelle haahuilemaan ja ties minne porukoihin tungin aina itseni, koskaan ei vedetty turpaan eikä vittuiltu, ainakaan silleen että olisin tajunnut. Jossain vaiheessa yötä toinen seurueemme kaksimetrisistä vittuuntui siihen toiseen hujoppiin, koska se vei melkein koko teltan itselleen, ja se veti sen jaloista sieltä teltasta ulos siihen oksennuslätäkköön, ja meni itse leveämmin telttaan nukkumaan. Neljäs herrasmies nukkui koko yön pää teltan sisällä, kasettimankan päällä, ja loppuruumis teltan ulkopuolella nurmikolla. Ei enää menty telttailemaan festareille sen yhden ja viimeisen yön jälkeen, vaan aina johonkin hotelliin tai muuhun talomajoitukseen etsiydyttiin.
Viimeisestä festaripäivästä muistan vain sellaisen yksityiskohdan että oltiin lähdetty sieltä alueelta ulos jonkun talon pihakeinuun istumaan, ja syötiin siinä jostain kojusta ilmaiseksi saatuja silakoita. Olo oli hirveä, eikä se asettunut edes kotijunamatkalla.
Sellainen muistelma. Provinssissa käytiin vielä muutamia kertoja, siellä oli aina erittäin kivaa, kun taas esimerkiksi Ruis- ja Ankkarockissa välillä vitutti kun järkkäilyt oli kakat tai mitä lie muuta olikaan. Nykyään en toki enää mihinkään rahvaan festareille menisi, ellei siitä maksettaisi, mutta olen iloinen että junnuna jo tajusin käydä tuommosetkin paikat pois testaamassa.
