Aika lailla kaikki vapaa-ajan ilot vienyt tämä korona minultakin. Varmasti kyllä monelta, monelta muultakin. Urheilumaailma on tosiaan seis ja tänään soittelin sinne kuntoutuskeskukseen josta olen paljon kirjoittanut tässä viime vuosien aikana, sieltäkin on kaikki ryhmätoiminnat peruttu ja vierailuitakin karsittu ja kielletty.
Suunnitelmissa oli esimerkiksi mennä tänään sinne pelaamaan biljardia tuttuun tapaani, siellä kun on yleensä sunnuntaisin biljardiryhmäkin mutta eipä sinne pääse bilistä pelaamaan ja tuo bilisryhmäkin on peruttu toistaiseksi.
Biljardiryhmän lisäksi käyn tuolla k.keskuksessa myös tiistaisin sen nimisessä ryhmässä kuin teemakahvila, mutta nythän tuokin on peruttu toistaiseksi. Aika kovia kolauksia nämä ryhmien peruuntumisetkin koska ne ovat selkeästi olleet minulle kuitenkin tärkeitä juttuja, tuoneet iloa elämään ja tuonut myös sosiaalisuutta elämään. Muutenhan olen aika paljon yksikseni mutta töissä on sitä sosiaalisuutta ollut ja sitten on ollut nuo ryhmät.
Karu tilannehan tämä on, mutta ymmärrän kyllä nämä peruutukset. Nyt on ensisijaisen tärkeää pysyä terveenä. Nyt tavallaan palataan elämän alkujuurille, nyt on tärkeintä pysyä elossa, terveinä ja huolehtia lähimmäisistä. Moni vapaa-ajan aktiviteetti tulee sitten siellä jossain listan häntäpäässä. Sitten kun on taas turvallista harrastaa.
Onneksi töissä sentään saan vielä käydä. Koputin kyllä kolme kertaa puutakin tämän lausuessani. Töissä tulee ajatukset toivottavasti pidettyä niissä työasioissa, ei niinkään tässä koronassa. Ja töissä sentään on jonkun verran sosiaalisuutta vaikka olenkin hiljainen työntekijä itse. Ja työ antaa tällä hetkellä arvokastakin sisältöä elämään.