Tulipahan avauduttua, mutta alkuperäinen tarkotus oli kirjoittaa tänne keikkakokemus tältä illalta. Kolmas nainen Turun Logomossa. Bändi oli loistava ja paljon hyviä nuoruusajan biisejä sai kuulla. Nostalgiaa koko rahalla. Bändin soittaessa Äiti pojastaan pappia toivoi - biisiä, ymmärsin viimeistään olevani vanha ihminen. Tota biisiä kuuntelin vinyyliltä silloin, ku intin jälkeen muutin yksikseni asumaan ja voi että, millasta rai-raita sillon vieteltiin. Kolmekymmentä vuotta sitten.
Vaikka 3. Nainen heittikin loistavan setin Logomossa, niin tolle keikalle olis varmaan löytyny parempikin mesta. Kolmas nainen on sellaista musiikkia, jota livenä pitää fiilistellä permannolla vähän nolosti mukana laulaen ja vielä nolommasti tanssahdellen. Logomon jossain salissa istuttiin kuin kirkkokonsertissa arvokkaasti ja hienostuneesti annettin aplodit esitetyn kappaleen jälkeen, eikä oikein minkäänlaista fiilistä saatu päälle.
Meiän takana jotkut rohkenivat jammailemaan jopa ihan seisaaltaan ja meinasivat lietsoa muuta jengiä tällaieen jumalattomaan mennoon. Järkkäri oli paikalla sekunnissa ja komensi anarkistit paikoilleen. Vitutti sekä keikasta nauttivien että sen nuoren järkkärimimmin puolesta. Virkamiehenä ymmärrän hyvin, että järkkäri toimi annettujen ohjeiden mukaan ja hyvin toimikin, mutta bändi on sellanen, jota kuuluu fiilistellä permannolla eikä missään penkillä töksöttäen