Johnny B. Goode
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara, Setämiehet
Noo, ei saa vaikuttaa liika innostuneelta. Setämies on pelimies...
Noo, ei saa vaikuttaa liika innostuneelta. Setämies on pelimies...Boldaus oma.
On sinullakin huolenaiheet, heh. Eräälle kyllä kelpaisi. Eikö sedälle maistukaan...
Toivottavasti myös tuleva Setämies!Ja minä olen tuleva pelimies. Onneksi on paljon aikaa oppia.
Erityisen kova suoritus, kun ketjun avaaja on TPS:n kannattaja. Tai kaappi-kerholainen. :)Heh, ketjun aloittaja on merkinnyt vierasjoukkueeksi TPS:n sijaan HPK:n. Mitäs pienistä, kämmejä sattuu kaikille.
Heh, ketjun aloittaja on merkinnyt vierasjoukkueeksi TPS:n sijaan HPK:n. Mitäs pienistä, kämmejä sattuu kaikille.
Anteeksi maalaisuuteni, muutan huomenna kaupunkiin, mutta mikäs helkkarin bändi tuo? Missä soittivat, oliko yleisöö? Sää huijaat.Oli kyllä eilen mukava reissu Tampereelle Sydän, Sydän -yhtyeen keikalle. Niin mukava, etten tänään jaksa tehdä muuta kuin pötkötellä nojatuolissa pelejä katsellen ja Jatkoaikaan näpytellen pirun fiksuja juttuja.
Hyvä bändi. Olympiassa soittivat ja pirusti oli yleisöä, vaikka keikka alkoi jo 20.45. Ton jälkeen esiintyi vielä Tiisu, mutta en sitä katselemaan jäänyt, vaikka hyvä bändi livenä onkin. Piti ehtiä junaan ajoissa ja ei nappaa enää aamuyöstä kulkea.Anteeksi maalaisuuteni, muutan huomenna kaupunkiin, mutta mikäs helkkarin bändi tuo? Missä soittivat, oliko yleisöö? Sää huijaat.
Vielä sillai varovasti, että minkäslaista muzakkia tuollaiset pumput veivaa? Mää oon niin out tästä nykymenosta.Hyvä bändi. Olympiassa soittivat ja pirusti oli yleisöä, vaikka keikka alkoi jo 20.45. Ton jälkeen esiintyi vielä Tiisu, mutta en sitä katselemaan jäänyt, vaikka hyvä bändi livenä onkin. Piti ehtiä junaan ajoissa ja ei nappaa enää aamuyöstä kulkea.
Sydän, Sydän veivaa rokkia, mutta hyvin vaihtelevalla tyylillä. Siellä on tosi rankkaakin meininkiä ja yhdellä levyllä käytettiin aika paljon koneitakin.Vielä sillai varovasti, että minkäslaista muzakkia tuollaiset pumput veivaa? Mää oon niin out tästä nykymenosta.
Kylläpäs aiheutti mitä vittua-fiiliksen kun näin otteluketjufoorumilla tälle päivälle päivätyn otteluketjun Pelicans-HPK. Hetken kelasin että mitä tämä nyt on? Olinhan tietoinen siitä että Kerho pelaa tänään kotonaan Tapparaa vastaan mutta luulin jo hetken että olen mennyt sekaisin päivissä. Joku virhe tuossa on kai tullut otsikkoa kirjoittaessa?
Otan osaa ja voin jotakuinkin arvata miltä on tuntunut. Äitini kuoli myös haimasyöpään, tosin taudin toteamisesta kuolemaan ei mennyt kuin puolitoista kuukautta. Äitini kohdalla ainakin saattohoito toimi hyvin, mutta kyllä minullakin kävi nuo eutanasia asiat mielessä loppuvaiheessa.Kävin sitten hautaamassa hyvän ystäväni Roopen (ei Ankka, nimeä ei muutettu). Toki tässä yhteydessä termi hautaaminen on väärä, kun ei häntä vielä haudattu. Tiettynä ajankohtana sitten uurnalehtoon. Mutta osa tuhkasta menee hänelle rakkaaseen paikkaan, ihan hänen toivettaan kunnioittaen.
Jos ette tienneet, niin on aika helkutin rankkaa seurata pari vuotta kamppailua haimasyövän kanssa. Aikoinaan annettiin puoli vuotta aikaa, kaksi vuotta hän sinnitteli. Puolisentoista vuotta pystyi elämään kohtuullisen normaalia elämää, mutta sitten mentiikin kovaa alas. En edes halua kuvitella miten itse tuon omalla kohdalla käsittelisin. Hän oli (yritti ainakin) olla positiivinen kunnes muutama kuukausi sitten luovutti. Jos en ennen tätä tarpeeksi ollut eutanasian kannalla, niin nyt viimeistään. Tuollaista kärsimystä ei halua kenellekään. Toki elvytyskielto oli voimassa, mutta tietyillä kriteereillä pitäisi eutanasian olla sallittua. Kuten juuri päätettiin Portugalissa, eli kaksi lääkäriä ja todennettu oma tahto. Ei tehdä tästä kuitenkaan tuon väittelyä.
Jos vielä joisin, ottaisin ison viskin Roopelle. No, ajatuksesn tasolla ainakin.
Kävin sitten hautaamassa hyvän ystäväni Roopen (ei Ankka, nimeä ei muutettu). Toki tässä yhteydessä termi hautaaminen on väärä, kun ei häntä vielä haudattu. Tiettynä ajankohtana sitten uurnalehtoon. Mutta osa tuhkasta menee hänelle rakkaaseen paikkaan, ihan hänen toivettaan kunnioittaen.
Jos ette tienneet, niin on aika helkutin rankkaa seurata pari vuotta kamppailua haimasyövän kanssa. Aikoinaan annettiin puoli vuotta aikaa, kaksi vuotta hän sinnitteli. Puolisentoista vuotta pystyi elämään kohtuullisen normaalia elämää, mutta sitten mentiikin kovaa alas. En edes halua kuvitella miten itse tuon omalla kohdalla käsittelisin. Hän oli (yritti ainakin) olla positiivinen kunnes muutama kuukausi sitten luovutti. Jos en ennen tätä tarpeeksi ollut eutanasian kannalla, niin nyt viimeistään. Tuollaista kärsimystä ei halua kenellekään. Toki elvytyskielto oli voimassa, mutta tietyillä kriteereillä pitäisi eutanasian olla sallittua. Kuten juuri päätettiin Portugalissa, eli kaksi lääkäriä ja todennettu oma tahto. Ei tehdä tästä kuitenkaan tuon väittelyä.
Jos vielä joisin, ottaisin ison viskin Roopelle. No, ajatuksesn tasolla ainakin.
No tämä juuri. Ihmiset käsittelee asioita niin eri tavalla. Sen takia itse vältän aina sanomasta, että tiedän miltä sinusta nyt tuntuu. Oma isäni kamppaili kanssa syövän kanssa ja siihen lopulta kuolikin. Kukaan tuntemistani ihmisistä ei onneksi tullut kertomaan että "tiedän miltä susta tuntuu". Mielestäni huonoin asia mitä tilanteessa voi sanoa.@vetti tsemppiä. Aina ihmiset kertovat, että tiedän miltä tuntuu, mut ei kukaan voi tietää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Kaikki on yksilöitä, joten en sano, että tiedän miltä tuntuu.
@vetti tsemppiä. Aina ihmiset kertovat, että tiedän miltä tuntuu, mut ei kukaan voi tietää, miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Kaikki on yksilöitä, joten en sano, että tiedän miltä tuntuu.
Totta helvetissä siitä tulee läheinen, kun viettää jonkun kanssa vuosia. Oli se sitten töissä tai missä tahansa. Ihan vitun ääliömaista alkaa kyseenalaistamaan ja vähättelemään tolla "ettehän te ollu läheisiä" tavalla. Ensinnäkin, mistä joku toinen voi tietää sen? Kyllä mullekkin on kehittynyt isoja tunnesiteitä elämässä, ilman, että ollaan näkyvästi läheisiä.Hänen kuolemansa oli minulle todella kova paikka ja otin sen hyvin raskaasti. Eräs kaverini erehtyi hieman vähättelemään asiaa tyyliin, "ettehän te mitään ystäviä olleet". No, todellakin oltiin. Työkaverin kanssa tulee vietettyä melkoisesti aikaa ja jaettua kokemuksia. Nämä ovat melko vaikeita asioita usein puhua.
Mä vaan itken nyt. Mun piti kuolla jo joulukuussa 1980, täällä vielä oon. Onko se oikein?
No on. Tämäkin pallo ois paljon köyhempi ilman sua.Mä vaan itken nyt. Mun piti kuolla jo joulukuussa 1980, täällä vielä oon. Onko se oikein?
Olisipa kesä. Olisin joka päivän pelkästään ulkona. Kävisin kotona vain tankkaamassa, juomassa, saunomassa, nukkumassa ja vessassa. Muuten olisin ulkona. Ihan vaan pyörisin ja hyörisin siellä sun täällä ja tekisin mitä mieleen tuleekaan.
Tämä talvi on syvältä. Pimeää, viileää ja tuulee. En pidä ylimääräisten ulkovaatteiden pitämisestä. Haluan pärjätä ulkona pelkällä punaisella T-paidalla, farkuilla ja kevytkengillä. Odotan kesää innolla.
Sulla on tehtävä(t) tekemättä. Me kaikki lähdetään, kun homma valmis. Ei sulla kumminkaan kiire oo, rauhassa vaan siellä.Mä vaan itken nyt. Mun piti kuolla jo joulukuussa 1980, täällä vielä oon. Onko se oikein?
Vaan mikä se tehtävä on? Kun tietäisin, tekisin sen ja avot.Sulla on tehtävä(t) tekemättä. Me kaikki lähdetään, kun homma valmis. Ei sulla kumminkaan kiire oo, rauhassa vaan siellä.