Kesätöitä pitäisi varmaan etsiä tai olisi pitänyt jo, mutta en jaksa koskaan ryhtyä siihen hommaan työpäivän jälkeen. Toisaalta työkokeilussa on jo puhuttu hieman jatkosta myös tämän nykyisen työkokeilun jälkeenkin vielä. Mutta tämä nykyinenkin työkokeilujakso vielä niin alkutekijöissään että ei mitään sen isompaa olla puhuttu jatkosta vielä. Ei esimerkiki siitä millainen uusi pesti olisi. Työkokeilua taas, työtä palkkatuella tai jotain ihan muuta.
Sanovat työkokeilua ilmaistyöksi lähes tulkoon mutta en tiedä enää onko asia ihan niinkään. Oli iloinen yllätys kun selvisi paljonko PAMin työttömyyskassa maksaakaan korvausta työkokeilusta. Puhutaan kuitenkin loppu peleissä ihan saman suuruisista summista kuin mitä saisin normaalissa palkkatyössäkin. Yhteensä saan yhdeltä työkokeilupäivältä korvausta noin 73 euroa mikä on ihan kiva summa. Kun miettii siis paljonko saisin korvausta palkkatyössä, keittiöalalla ja vieläpä vain kuuden tunnin työpäivältä.
Mutta valitettavaa on ettei PAMin työttömyyskassa maksa tuota korvaustaan loputtomasti vaan itse asiassa raja voi tulla vastaan hyvinkin pian. Alle 50 päivän päässä on jo se että ansiopäivärahan päivät täyttyvät. Ja Kelan maksama korvaus taitaa sitten olla paljon pienempi. Mutta en tiedä, en haluaisi vielä miettiä niin pitkälle asioita vaan nauttia tästä ajasta kun saan korvausta lähes kuin palkkaa. Tosin ei tämä työkokeilusta maksettava korvaus mitään eläkettä kartuta kai tai muuta sellaista?
Töissä oli eilen pienellä porukalla puhetta sairauksistanikin. Porukkaan kuului muun muassa keittiön emäntä. Siis ihan sellain hyvällä mielellä oli puhetta ja ei siitä mieltä pidä pahoittaa. Eikä mitenkään liian syvällisesti ollut puhetta. Keittiön emäntä vain totesi että ei minusta (enää ainakaan) huomaa että olet ollut sairas. (siis minulla on ollut niitä mielenterveyssairauksia muutama vuosi sitten). Ja tämähän on vain hienoa kuultavaa, sitä on kuntoutunut siis aika hyvin jo. Sanoin sitten itsekin että kyllähän minä yllättävänkin hyvin esimerkiksi jaksankin töissä kyllä.
Töissä ollut tällä viikolla jollain tavalla varsin työntäytteinen viikko. Mutta olen silti ihan tykännyt olla töissä. Työpaikkaan tuli tällä viikolla taas kaksi uutta työntekijää ja sekin on kai hieman sekoittanut pakkaa ja lisännyt kiirettä kun muiden työntekijöiden on pitänyt heitä perehdyttää. On ihan kiva että on taas perjantai ja seuraavat kaksi päivää voi vähän levätä ja hengähtää.
Vähän töissä mietityttää tuo kun olen niin vähäpuheinen ihminen. Haluaisin olla monien muiden tavoin suulaampi mutta se ei ole niin helppoa ja luontevaa kaikilta. Töissä kyllä silti mielestäni pärjään, uskallan avata suuni ja kysellä asioista silloin kun on tarvetta mutta aika vähän puhun töissä sitten muuten. Olen sellainen aina ollut aiemmissakin työpaikoissani. Paitsi se yksi vanhainkoti oli poikkeus lopulta, siellä olin töissä vuodet 2007-2015 ja pääsin siellä sitten paremmin juttuun lopulta.
Aluksi sielläkin olin vielä hiljaisempi kuin tässä nykyisessä paikassa mutta lopulta ihmiset tulivat tutuiksi siellä ja rohkenin senkin vuoksi alkaa puhumaan enemmän. Sekä minun rohkeuttani lisäsi se että Facebookissa työkaverit halusivat minut lisätä kaverikseen ja aloin siellä tulemaan ihmsille tutuiksi. Oli sitten helpompi puhua livenäkin.
Toivon että täällä nykyisessäkin työpaikassa alan puhumaan enemmän koska oikeasti se vaivaa minua. Minua on aina vaivannut vähäpuheisuuteni koska haluaisin kyllä olla suulaampi tapaus myös. Mutta ehkä tuolla työkokeilupaikalla se ottaa hieman aikaa, mutta ehkä se siitä sitten lopulta taas kun väki sielläkin tulee enemmän tutuksi.
On hieman vähentynyt muuten tämä kirjoittamiseni tännekin. Olen työpäivien jälkeen sen verran väsynyt etten jaksa miettiä mitä tännekään kirjoittaisi sekä keskittyä siihen. Mutta nyt heräsin jo viideltä aamulla ja kun olen aikas pirteä yleensä aamuisin niin nyt oli hyvä hetki kirjoitella tännekin kuulumisiaan.
