Jos delaa vaikka päihteisiin alta viiskymppisenä ja jotkut surkuttelee nuorta ikää niin eikö ne mieti sitä millään kertoimella? Toi ikähän on muiden vuosissa. Ei nynnyt ehkä hoksaa tai tiedä.
Ihmisellä on erilaisia elämänvaiheita. Opitaan ryömimään, konttaamaan ja kävelemään, sitten jo kohta päästään hiekkalaatikolle ja muihin leikkeihin. Pian sen jälkeen aletaan mahdollisesti harrastaa urheilua ja mennään kouluun jne.
Mikäli urheilu-ura ei urkene liian vakavaksi, on railakas päihteiden käyttö aivan luonteva seuraavaksi kokeiltava tapa elää. Siinä vaiheessa usein opiskellaankin jotain ja siihen oheen varmasti jokaiselle kiinnostuneelle löytyy se itselle sopiva aines ja käyttötapa.
Vaikka päihdevuodet luonteva yksi elämänvaihe onkin, on vähintään yhtä luontevaa siirtyä siitäkin taas seuraavaan vaiheeseen. Esimerkiksi valmistua johonkin järkevään ammattiin ja perustaa perhe ja alkaa kartuttaa varallisuutta mikäli näkee sen tarpeelliseksi.
Ihmisillä, jotka vetävät vielä aikuisinakin kaksin käsin päihteitä, ei riitä rohkeus siirtyä oman ikävaiheensa normaaliin elämään ja he ovat siten kaikin puolin surkeita tapauksia ja nynnymäisyyden ilmentymiä. Jos vielä menee delaamaan päihteisiin, niin kyllä sitä jollain tavalla sääliä tai surkutella voi. Vaikka maailma ei heidän poistumisesta huononisikaan. Harmillista on tietenkin se, jos syy päihteisiin pakenemiselle ei ehdi ikinä selvitä, eikä näin ollen asiaa voida korjata ennen hiippakunnan vaihdosta.
Yhteenvetona siis, railakas päihteiden käyttö voi hyvin kuulua johonkin elämänvaiheeseen, kuten hiekkalaatikkoleikitkin, mutta ei sinne hiekkalaatikolle kannata loppuiäksi jäädä möyrimään.
