Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[-FNM-]

Äikän essee pitää kirjoittaa ja käyn pian kaljalla. Muuta ei oikeastaan ole.

Kello käy paristoilla, minä kaljalla. Kaljatta olen käymätön.

 

[vilperi]

Juu, ei parhaimmat fiilikset vieläkään. Pientä nuhaa ollut tiistai-keskiviikon yöstä lähtien ja yllättävän paljon heti näkyy kunnossa ja "iskukyvyssä" kun on pientäkin nuhaa. Tai ainakaan minä en tunnu olevan terävimmillään silloin kun on pienempääkin nuhaa taustalla. Töistä nyt en toki vielä ole pois ollut pienten tautien vuoksi ja toivottavasti pahemmaksi tämä tauti ei yllykkään.

Ja mikä ihme siinäkin on että kun sairastuu niin se varsin usein tapahtuu yöllä? Taas täytyy todeta että ainakin minä olen useimmiten just yöllä sairastunut. Silloin se kurkkukipu tai mahatauti iskee päälle. No onneksi sitä mahatautia ei ole minulla ollut pitkiin aikoihin.

Ja minulla ainakin alkaa pienempikin nuha yleensä kurkkukivulla. Se on niin ärsyttävää kun on kurkku kipeänä, ei pysty nielemään oikein mitään ilman ettei satu. Mutta toivottavasti tosiaan tämä tämänkertainen nuha ei pahemmaksi yltyisikään. Ainahan se on nimittäin tietenkin kurjaa kipeänä olla.

No yksi työvuoro tässä nyt enää onneksi on jäljellä kunnes saa taas viikonlopun huilata. Ehkä sen vielä jaksaa taistella läpi vaikka pienikin nuha hieman verottaa kuntoa.

Tänään ilta tulee sujumaan tuon Vuoden urheilija-gaalan ja KHL-lätkän parissa. Ihan kivat iltaohjelmat. Ja kun ei näemmä makuaisti ole vielä ainakaan lakannut nuhan vuoksi toimimasta niin taidanpa kohta poiketa tuossa lähigrillillä.

 

[Iisoppi]

Sopiiko että hän tuo lapsen huomenna meille viikonlopuksi? No totta hitossa sopii, onko isä koskaan kieltänyt ottamasta lasta luokseen. No joo, suunnitelmiin tuli sitten muutos, ei siinä mitään. Täytyy huomenna käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia lapselle mieleisillä jutuilla... tai mies saa käydä. Minä olen huomenna vapaalla.

 

[kamik]

Kävin luovuttamassa verta. Koskaan ennen ei ole käsi kipeytynyt, mutta nytpä on. Kai se tuosta tokenee. Taidan lämmittää saunan, vaikka se ”kiellettiin” tältä illalta.

 

[UnenNukkuja]

Olen kohta se penska, jolla on isovanhemmista enää yksi jäljellä. Pappani poistui... Olen myös se nainen, joka ei osaa tällaisille itkeä. Sosiaalisuus tuossa tilanteessa ahdistaa, kun ajattelen, että pitäisi osata olla herkillä. Väitän myös, että olen herkillä, jos läheltäni poistuu joku liian nuorena esim. onnettomuuden takia. Onneksi en hautajaisiin usein joudu. Toivottavasti tässä kohtaa perheeni ottaa tämän vahvuutenani.

 

[Iisoppi]

Olen kohta se penska, jolla on isovanhemmista enää yksi jäljellä. Pappani poistui... Olen myös se nainen, joka ei osaa tällaisille itkeä.

Otan osaa!
Minulla on jäljellä nolla isovanhempaa. Itkin vielä on vaarini kuoli (olin silloin reilut kymmenen vanha) ja sen jälkeen en itkenyt yhdenkään isovanhempani kuolemaa. En itke muutenkaan oikeastaan koskaan.

 

[Numero66]

Kun nyt en pikaisella haulla parempaa ketjua löytäny, nii heitetääs kyssäri tänne. Ootteko saanee puheluita +216 alkuisista numeroista? Mitähän helvettiä ne tunisiasta soittelee? Tai siis mikähän vitun huijaus nyt on menos..

 

[UnenNukkuja]

Otan osaa!
Minulla on jäljellä nolla isovanhempaa. Itkin vielä on vaarini kuoli (olin silloin reilut kymmenen vanha) ja sen jälkeen en itkenyt yhdenkään isovanhempani kuolemaa. En itke muutenkaan oikeastaan koskaan.

Kiitos.

Joo, itsekin itkin melkein 20 vuotta sitten, kun toiselta puolelta poistui isovanhemmat. Varsinkin heistä toinen oli itselle niin tärkeä, että teinille se oli rankkaa. Minä olen herkempi itkuille, josko nuorempia jokin yllättää. Eläydyn aika tunteella moneen ja varsinkin livemusiikki saattaa herkistää, vaikka olisi kuinka metallia.

 

[Czescku]

Olen kohta se penska, jolla on isovanhemmista enää yksi jäljellä. Pappani poistui... Olen myös se nainen, joka ei osaa tällaisille itkeä. Sosiaalisuus tuossa tilanteessa ahdistaa, kun ajattelen, että pitäisi osata olla herkillä. Väitän myös, että olen herkillä, jos läheltäni poistuu joku liian nuorena esim. onnettomuuden takia. Onneksi en hautajaisiin usein joudu. Toivottavasti tässä kohtaa perheeni ottaa tämän vahvuutenani.

Otan myös osaa. Ei tuo kivaa ole osasi itkeä tai ei (minä kyllä itken läheisteni hautajaisissa vaikka mies olenkin). Oman isäni kuolemakaan vuonna 1999 ei tyrehdyttänyt tunteitani (silloin itkin niin paljon että luulin ettei enää irtoa kyyneleitä enää ikinä).

Minulta kuoli viimeinen isovanhempi (joka oli kaikista läheisin eli äitini äiti) noin 5v sitten. Hän ei ollut siskolleni läheskään yhtä tärkeä kuin minulle (yli 6v ikäeron takia ja minä olin esikoinen ja äitini oli äitinsä esikoinen eli olin vanhin lastenlapsi mummolleni). Mummon mies kuoli kun olin intissä (talvella 1996-97, sain sentään lomapäivän hautajaisten takia). Kannoin arkkua.

Isäni vanhemmat eivät olleet ikinä minulle läheisiä (kuten ei kai kenellekään serkuistanikaan, tai no en ole varma kun siltä puolelta on toistakymmentä serkkua ja jotkut kai vanhempia kuin äitini tai ainakin lähellä).

 

[El Gordo]

Kävin luovuttamassa verta. Koskaan ennen ei ole käsi kipeytynyt, mutta nytpä on. Kai se tuosta tokenee. Taidan lämmittää saunan, vaikka se ”kiellettiin” tältä illalta.

Kuuluisia viimeisiä sanoja. Eipä ole toveri kamikista mitään kuulunut tuon viestin jälkeen.

 

[SMT]

Se olis huomenna lomille. Saattaa olla, että riipasen kovan kännin

 

[Breeze Harbour]

@Czescku tuli muuten tuosta edellisestä viestistäsi mieleen eräs mielenkiintoinen seikka omasta perheestäni. Minun molemmat vanhemmat ovat olleet omien perheidensä kuopuksia (ja isä tulee sentään kuusilapsisesta suurperheestä) joten näin ollen minä olen saanut kasvaa esikoislapsena perheessä, jossa kaikki muut perheenjäsenet ovat kuopuksia. Sekaan ei mahdu edes yhtään "väliinputoajaa", sillä minulla kuten äidillänikin on vain yksi sisarus.

Monesti olen saanut kuulla että muistutan välillä kovasti äitini veliä, heh. Kai minä olen perinyt niin tunne- kuin ulkonäköpuolella enemmän äitini suvun puolelta geenejä. Mua ja iskää yhdistää lähinnä jääräpäisyys, yhtä kuiva huumori ja penkkiurheiluharrastus. Melkein kaikessa muussa voikin kyllä sitten todeta että olen tullut selvästi enemmän äitiini kuin isääni. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin itken esimerkiksi takuulla useammin kuin mitä pikkusiskoni, joka harvemmin tunteilee muiden nähden muutenkaan. Taidan olla meistä kahdesta sisaruksesta muutenkin se ällöromanttinen tunteiden näyttäjä. Heh, on nämä geenit vaan jännä juttu. Melkoista lottoarvontaa jopa etten sanoisi.

Olen joutunut todistamaan vasta enoni sekä isäni äidin kuolemaa. Jälkimmäisen kohdalla purskahdin itkuun vasta tämän haudalla kukkia heittäessä ja omaa muistopuhetta pitäessäni. Isän velin kuolema sen sijaan otti niin minulla kuin isällänikin todella, todella koville ja silloin tuli itkettyä usein ja vuolaasti. Tämä eno oli sellainen mies, josta lähes tulkoon koko suku piti ja rakasti.

Niin ja tosiaan ettei unohdu, osaanotot täältäkin @UnenNukkuja lle ja tämän perheelle!

 

[Mustanaamio]

Olin taannoin ördäämässä lätkäpelin jälkeen vanhassa kotikaupungissa. Törmäsin baarissa erääseen henkilöön, jota en ollut nähnyt sitten opiskeluaikojen. Juttu luisti ja oli olevinaan mukavaa ja orastavat jatkot olisivat ehkä olleet tulossa. Onneksi kaadoin keittoa perinteisesti oikein huolella ja ns. suojakänni pelasti joutumasta vääriin lakanoihin. Jostain hiton syystä tuo muka harmittaa. En todellakaan halua kusta mun elämää kännipäisellä mokailulla. Ihme touhua.

 

[Iisoppi]

Nyt on Urheilugaala lusittu. Ihan arvattava lopputulos... Pukki vei. Ei siitä enempiä. Lahden suunnistajat -37 voitti vuoden seurapalkinnon. Jotenkin sitä ounastalin kun paikalle oli tuotu Lahden Ahkeraa edustava painija Savola jakamaan palkintoja. Ei se ehkä asiaan liittynyt mutta nyt osui oikeaan. Itse aloin miettimään että suunnistusharrastuksen voisi kyllä aloittaa uudelleen. Pidin suunnistamisesta kyllä, kovin hyvä en siinä ollut mutta ihan kivaa oli. Jostain syystä kynnys on iso lähteä taas suunnistamaan mutta ehkä joskus vielä. Isäni oli etevä suunnistaja ja hän minua opetti ja vei mestoille.

 

[UnenNukkuja]

@Czescku tuli muuten tuosta edellisestä viestistäsi mieleen eräs mielenkiintoinen seikka omasta perheestäni. Minun molemmat vanhemmat ovat olleet omien perheidensä kuopuksia (ja isä tulee sentään kuusilapsisesta suurperheestä) joten näin ollen minä olen saanut kasvaa esikoislapsena perheessä, jossa kaikki muut perheenjäsenet ovat kuopuksia. Sekaan ei mahdu edes yhtään "väliinputoajaa", sillä minulla kuten äidillänikin on vain yksi sisarus.

Monesti olen saanut kuulla että muistutan välillä kovasti äitini veliä, heh. Kai minä olen perinyt niin tunne- kuin ulkonäköpuolella enemmän äitini suvun puolelta geenejä. Mua ja iskää yhdistää lähinnä jääräpäisyys, yhtä kuiva huumori ja penkkiurheiluharrastus. Melkein kaikessa muussa voikin kyllä sitten todeta että olen tullut selvästi enemmän äitiini kuin isääni. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin itken esimerkiksi takuulla useammin kuin mitä pikkusiskoni, joka harvemmin tunteilee muiden nähden muutenkaan. Taidan olla meistä kahdesta sisaruksesta muutenkin se ällöromanttinen tunteiden näyttäjä. Heh, on nämä geenit vaan jännä juttu. Melkoista lottoarvontaa jopa etten sanoisi.

Olen joutunut todistamaan vasta enoni sekä isäni äidin kuolemaa. Jälkimmäisen kohdalla purskahdin itkuun vasta tämän haudalla kukkia heittäessä ja omaa muistopuhetta pitäessäni. Isän velin kuolema sen sijaan otti niin minulla kuin isällänikin todella, todella koville ja silloin tuli itkettyä usein ja vuolaasti. Tämä eno oli sellainen mies, josta lähes tulkoon koko suku piti ja rakasti.

Niin ja tosiaan ettei unohdu, osaanotot täältäkin @UnenNukkuja lle ja tämän perheelle!

Kiitos @Czescku ja @Smitty#41.

Perhe tuolta puolelta (onneksi) todella suppea, joten mitään isoa tilaisuutta ei edessä ole. Itsekin olen esikoinen vanhemmalle, joka on ainoa lapsi. Minun ehkä pitäisi olla huolehtivaisempi, mutta tässä onneksi hössötys ei pääse kasvamaan.

En tiedä, kannanko jotain tunnesuojaa, vai mistä tämä juontaa juuriaan. Ehkä osaan vaan sisäisesti varautua vanhuksen poismenoon. Jos toinen puoliskoni saisi sydärin väärässä paikassa väärään aikaan, olisi tunnereaktioni jotain aivan muuta. Toisen puolen mummin muistotilaisuudessa teininä luin muistokirjoituksia ja koville otti. Tuossa oli sitä vilpitöntä tunnetta vahvasti.

Penkkiurheilija minussa on kasvanut tämän nyt poismenneen ja hänen jälkeläisensä ansiosta (vai syystä).

 

[Iisoppi]

Se olis huomenna lomille. Saattaa olla, että riipasen kovan kännin

Ei kannata, tulee huono olo... ;-)

 

[Telemarketti]

Se olis huomenna lomille. Saattaa olla, että riipasen kovan kännin

Oikein! Suosittelen vetämään myös sunnuntaina lomilta palattaessa kohtuullisen kovan kännin. Se lomilta palaaminen varsinkin P-kaudella otti ainakin itsellä todella koville, oli aivan epäuskoinen olo kasarmille saapuessa. Vähemmän se kirpaisee, kun on edes jonkinlainen suojakänni päällä.

 

[Introexpertti]

Oikein! Suosittelen vetämään myös sunnuntaina lomilta palattaessa kohtuullisen kovan kännin. Se lomilta palaaminen varsinkin P-kaudella otti ainakin itsellä todella koville, oli aivan epäuskoinen olo kasarmille saapuessa. Vähemmän se kirpaisee, kun on edes jonkinlainen suojakänni päällä.

Juurikin noin kuuluu toimia. Muistan vielä kun eilisen, kun sinne ensinnäkin alkujaan joutui menemään ja oli imottautumiset sun muut hoidettu punkkaan tipahtamista myöten. Olin vissiin yli-innokas ja sain valita mihin rojahdan kun ei muita näkynyt tuvassa. Sitten kun silmäni mä auki sain oli eka innokas naapuri pedissä toteamassa, että hänestä tulee sotilaspoliisi kuten veljestään joka juurikin vartioi kasarmimme portteja. Voi että meillä oli kiva alokasaika. Onneks en toisaalta vaihtanut punkkaa vaan pysyin siinä mihin olin lyyhähätnyt perille päästyäni. Ensimmäinen oikealta.

 

[Iisoppi]

Pyrstötiaiset, nuo pienet söpöläiset, ovat saapuneet ruokailemaan ja sirkuttelemaan pihapiiriin. Olenhan jo noita kaivannut. Ja eilen näin ensimmäistä kertaa tänä talvena oravan linnunruokinta-automaatilla. Tikkoja ei ole vielä näkynyt.

 

[-FNM-]

Pyrstötiaiset, nuo pienet söpöläiset, ovat saapuneet ruokailemaan ja sirkuttelemaan pihapiiriin. Olenhan jo noita kaivannut. Ja eilen näin ensimmäistä kertaa tänä talvena oravan linnunruokinta-automaatilla. Tikkoja ei ole vielä näkynyt.

Ja minähän ne myrkytin!

 

[-FNM-]

Eilen nimettiin neljä henkilöä Suomen urheilun kunniagalleriaan. Kolme heistä jyväskyläläisiä.

 

[Sämppäri]

On se hyvä, että vihdoin noita alinopeutta ajavia aletaan sakottamaan. Aiheuttavat enemmän vaaraa liikenteessä kun lievää ylinopeutta ajavat. De facto. Dot.

 

[Skruf]

Jokohan tänä viikonloppuna löytyy erikseen "Mannerille kenkää"-ketju Kärppäosiosta?

 

[Aces High]

Kuule ystäväni, suuri maailma ja buffetit ovat mulle tuttuja. Viking Linella ja Eckeröllä on tullut reissattua enemmän kuin mitä @Smitty#41 on saanut naista.

Siis kerran kummallakin, kumpi oli parempi?

 

[Turha Kaukalo]

Jokohan tänä viikonloppuna löytyy erikseen "Mannerille kenkää"-ketju Kärppäosiosta?

Luin ensin Mannelle kenkää, kun on ollut tuota entertainmentia Romanit-ketjussa tällä viikolla. Olin joskus aikoinaan Mäkelänrinteen uimahallissa ja pukukopissa manne sanoi toiselle: "Emäntää unohtanu laittaa lipokkaat mukaaaaan...."