Ei hätää, aamupala ei ole välttämätön. Viimeksi söin aamulla varmaan 35 vuotta sitten, ja ihan hyvin olen pärjännyt. Jopa lihonut!Laskut maksettu. koko kuuksi jäi käyttörahaa 100 euroa, sillä rahalla ihan helposti elää ja huoltaa perheen. Jätänpä aamupalan syömättä, ei saatana!!!
Pari kyyneltä taisi vierähtää -88 kun faija kuoli. Sen jälkeen en ole itkenyt. En varmaan osaisi enää.Päästätteks te kans välillä kapakassa itkun. Tarvittaessa. No se vaan tuli.
Ei laskettane kapakaksi eikä varsinaisesti itkuksikaan, mutta minulle tuli viime keväänä Tampereen Pakkahuoneen Klubilla Sini Yaseminin keikan loppuvaiheessa tippa linssiin. Artistin aitous, samaistuttavuus ja vilpittömyys iski lujaa ja riisui suvereenisti ns. aseista.Päästätteks te kans välillä kapakassa itkun. Tarvittaessa. No se vaan tuli.
Onks teillä tänä syksynä ollut sellaisia viikonloppuja, että seuraavana päivänä muistaisitte pe ja la loppuillan? No kesällä nyt ei ollut arkipäiviäkään.
Sen eron huomaa heti: lapsena vuodet oli ihan tuhottoman pitkiä ja pari päivää ennen joulua ne tunnit oli... Murkkuna vuodet ei edelleenkään kuluneet vaan tyhmää yläastetta joutui junnaa ihan liikaa. Ja kun oli puoli vuotta aikaa täysi-ikäisyyteen sitä jaksoi laskea päiviä:On tämä vuosi ollut sitten nopea. En käsitä. Voi tosin olla, että on ollut paljon tekemistä, jolloin ajankulua ei ole huomannut. Tiedä häntä. Seuraavasta vuodesta saisi alkaa uudet metkut, kun uusi vuosikymmenkin pyörähtää liikkeelle. Jos pystyisin vaikka valloittamaan maailman tai jotain. Haaveita riittää.
No niin, niin no.On vietetty kesää metsässä, pyöräilty ympäri Poria ja katseltu tähtiä kylmänä pakkasyönä. Pysähdytty sillalle ja ihmetelty pimeitä maisemia. Maattu sängyllä ja koitettu selviytyä.
Minä elin melko helpon kautta kunnes jotain meni pieleen. Olen melko fiksu... surffailin koulut läpi ehkä vähän puolvillaisesti ja silti tulokset oli ihan hyviä. Valmistuin 22-vuotiaana, menin töihin, olin kihloissa ja... jotain alkoi mennä pieleen. En syytä väkivaltaista miestäni mutta jotain hän särki sisälläni ja teki minusta onton. Vaikka loppujen lopuksi olin ollut vähän hukassa koko elämäni... Omalla tavallani. En tajunnut että olisin tarvinnut apua paikatakseni itseäni... tai minun olisi edes pitänyt kertoa miksi ajoin miehen pois elämästäni. Sulkeuduin ja painoin menemään ja ongelma toisensa jälkeen kertyi toisten päälle. Paha olo ei enää kaikonnut, masennus valtasi alaa ja alkoholi alkoi työntyä elämääni entistä enemmän. Monta vuotta sai kaivaa entistä syvempää kuoppaa ja monta vuotta sai kiivetä kuopasta ylös. No nyt on jo elämä voittanut... Ehkä se tekee niin sinullekin.Onks teilläkin silleen, että mietitte miksi elän elämää vaikeimman kautta? Mutta voihan olla että kaikki ei osaa elää ja tehdä asioita helpoimman kautta..
Toiset vaihtaa talvirenkaita. Itse oisin joutunut rengaskauppaan, niinpä vaihdoin kulkineeseen jossa ne on valmiiksi alla. Auto vaikutti ihan lupaavalta kierrätys kohteelta ja jopa parisataa kilsaa ajettuani totesin kotiutumisen häämöttäessä, että lienee ihan soiva peli, kun näyttäs perille vievän. Hetken päästä sytty service valo ja sehän ihan normia, mutta siitä kolmetoista tolpanväliä etiäpäin ja syttyi moottorin vikavalo. Hyvin siis manasin, mutta kotiin se kuitenkin toi eikä siinä mitään oireita ole. Aamusta vien tohtorille tutkittavaksi jotta selviää kusetettiinko Partakusta.
Aika nynnyä. Itse olen juonut sentään yhden minttuviinapullon ja pari olutta. Viime yönä harrastin seksiä, tottakai. Vain 18 vuotta minua nuoremman naisen kanssa.Kännit tulee vedettyä lauantaina, keskellä viikonloppua. Ehtii sitten palautua sunnuntaina ennen uutta viikkoa. En siis ole. Hullu ajatuskin. Seuraavissa kaveritapaamisissa tulee juotua mieluummin maltilla kuin kunnolla ryystäen. Ihan vaan koska tekee mieli.
Pyyhkimään!
Onko turvaranneke rikki?