Minusta tuntuu aina hullulta, kun joku potee krapulaa. Kuulun varmaan siihen promilleen väestöstä, jolle ei tule krapulaa oikeastaan mistään.
Krapulahan on köyhien ja heikkojen tauti. Minulla on joskus sitä ollut, kun elämässä oli heikkoja ja köyhiä kausia. Opin kuitenkin varautumaan. Kun kävin nukkumaan, laitoin jääkaappiin puolen litran tuopin, jossa oli puolet appelsiinilonkeroa ja puolet tuoremehua. Sen kun huitaisi herätessään huiviin, ei tullut krapula. Verensokeri, vitamiinit ja alkoholi tärähti heti nousuun.
Krapula ei muuten ole sellaista, että vähän päässä huippaa ja on jännä olo, ja sitten laitetaan dvd:ltä Frendit ja tilataan pizzaa. Oikeassa krapulassa ei voi edes kuvitella mitään kiinteää. Vesikään ei pysy sisällä, mutta jotain pitää juoda, että olisi jotain oksennettavaa. Pelkät sappinesteet olisi jo liikaa. Makaat jossain suihkun lattialla sikiöasennossa, täriset kylmästä ja hikoilet samaan aikaan, toivot että joku tappaisi sinut nyt että kärsimys päättyisi, itse et jaksa. Sellainen on krapula. Krapulassa ei syödä sipsejä.