Lätkäkausi on pian täällä! Siitä intoutuneena kirjoitan pienen tarinan nyt tähän, koska en heti keksi parempaakaan ketjua. Kyseessä ei siis ole runo, vaan tarina.
Viime kauden alusta se alkoi. Ensimmäisestä ottelusta jo. Raahauduin hallille pitkän kesän jäljiltä jo heti, kun ovet avattiin, aistimaan tunnelmaa. Parisen kymmentä minuuttia piti jutustella puolituntemattomien kanssa, puolituntemattomiksi laskin myös kaikki täysin tuntemattomat tuossa tilanteessa, koska molemmat ovat siellä varmasti jääkiekon takia. Onhan ottelun alkuun vielä tunti aikaa. Melkein jo kaveri pelkästään sillä. En tiedä kaikista muista, mutta itseäni jännitti suunnattomasti. Pelaajiakin todennäköisesti.
20 minuuttia, kun oli kulunut, se kajahti soimaan. AC/DC:n kappale Thunderstruck. Tiesin sillä hetkellä pienen lämpöaallon. Tajusin sillä hetkellä mikä päivä nyt on. Liiga-kausi 2018-2019 on alkanut. Lämmittely alkaa ja tuo kappale on sen merkki. Hetken aikaa se kesti, sitten palasi sanoin kuvaamaton jännitys. Pian alkaa taistelu pisteistä. Pitkä kausi on edessä, kaikkea ehtii tapahtumaan 60 ottelun, ainakin 3600 minuutin ja ainakin 216000 sekunnin aikana. Ja todellakin kaikkea ehti tapahtua. Mutta vielä oli tuon alkamiseen hetki aikaa. Suunnilleen 40 minuuttia. Sen aikana ehti vielä hyvin syömään lihapiirakan. Sen aikana ehti juomaan kahvin. Etsimään paikan, paikan jolla tulen viettämään 30 iltaa seuraavan puolen vuoden aikana.
Seisomakatsomosta tietenkin se löytyi. Sinne, kun oli kausikortti. Ei ehkä paras paikka lopulta pelin seuraamisen kannalta, mutta ympäriltä löytyi saman henkistä porukkaa. He eivät häirinneet pelin seuraamista, eikä toisinpäin. Erätauoilla ei tarvinnut aina edes liikkua ja silti löytyi juttuseuraa erän tapahtumista.
Sitten kuului summeri. Lämmittely on päättynyt. Reippaat kiekonkerääjät saapuivat kentälle keräämään lämmittelykiekot samalla, kun valot sammuivat, kuten Cheekillä pari viikkoa aiemmin Lahdessa. Tunsin jännityksen kasvavan. Pian se alkaa, nyt alkaa jo kiertämään vatsassa, mutta ei enää voi lähteä vessaan. 12 minuuttia kului hitaasti, mutta lopulta se koitti. KooKoon pelaajaesittelyt alkoivat taululla. Samat, jotka katsoin, valitettavasti, vielä 27 kertaa kauden aikana. Kaksi kertaa jäivät erinäisistä syistä väliin. Se oli onnistunutta jännityksen kasvattamista. Video oli hieno. Ainakin tuolloin tuntui siltä. Parin kerran jälkeen ei oikeastaan, kun se oli jo "pari" kertaa nähty. Siinä nousi esiin kauden teema, "Yksi joukkue". Sitä hetkeä olin odottanut koko kesän, että Lumon Areenan kaiuttimista kuuluu lause "Tässä tulee illan isäntä". Ja sen tunsi sillä hetkellä, että olin odottanut. Nyt ei ole enää mitään hätää, se saapui. Lätkäkausi. Nyt helpottaa. Kiekon tiputtua jäähän helpotti myös jännitys. Nyt se menee omalla painollaan.
Ensi kaudella se tulee myös jatkumaan. Olen hallilla, kun Thunderstruck soi lämmittelyn merkiksi. Harmillisesti ensimmäinen ottelu on vasta keskiviikkona 18.9. Sportia vastaan minulla. Viikonlopun olen valitettavasti reissussa ja jää väliin tuo avausottelu SaiPaa vastaan. Ärsyttää vietävästi. Mutta siellä olen tuleva ainakin 20 kertaa kauden aikana. Tämä tunne on sanoin kuvaamaton. Sen saattaa moni tuntea täällä palstalla. Mutta selitäpä itse se jollekin. Huomenna helpottaa, kun KooKoon A-nuoret aloittavat harjoituskauden Lumon Areenalla. Ja tietenkin edustus aloittaa Raumalla, mutta se ei minua auta, koska olen töissä.
Mutta siis tärkeintä on se, että toivotan lätkäkauden 2019-2020 tervetulleeksi! Sinua on odotettu kovin.