Periaatteessa ehtisin ihan hyvin. Herään aina viideltä, mutta nousen yleensä vasta kymmenen yli. Lähden yleensä hieman ennen puoli kuusi. Joten kyllähän siinä ehtisi. Olen kuitenkin niin jotenkin koomassa ja saamaton, että lähes kaikki tuntuu mahdottomalta. Lisäksi tuleva työpäivä vituttaa lievästi. Siitä tulikin mieleeni, että viimeisten viikkojen aikana olen saanut vahvistusta sille, että halua opiskella itselleni kunnon ammatin. Ajatus siitä, että viettäisin seuraavat 50 samassa tehtaassa ei houkuta. Ymmärrän myös sen, ettei minun kaltasellani nöösipojalla ole paljon vaihtoehtoja työpaikkojen suhteen. No kyllä tätä loppuvuoden jaksaa. Sitten armeijaan ja sen jälkeen Turkuun opiskelemaan. Olen jopa vähän hämmentynyt, miten hyvin mulla on tulevaisuus suunniteltuna. Enpä olisi vuosi sitten uskonut.