Kyllä tämä juhannus on joulun tavoin minulle ainakin ylensyömisen juhlaa. Juonut en ole nytkään pisaraakaan alkoholia juhannuksen aikana, mutta syönyt olen sitten senkin edestä. En alkoholia sisältäviä ruokia mutta kyllä muita ruokia sitten. Nyt on maha niin täynnä, niin täynnä erinäköisiä herkkuja. Ja etenkin sitä ahvenanmaalaista pannukakkua.
Kun sitä ahvenanmaalaista pannukakkua harvoin teen, kerran vuodessa eli juhannuspäivänä niin tein sitä sitten tänään oikein kaksi pellillistä eli kyllä sillä todellakin herkuttelemaan pääsi ja pääsee. Ja onhan se kyllä niin hyvää, taivaallista suorastaan.
En lähde sitä tuputtamaan kenellekään että maista, maista jos joku ei ole vielä maistanut. Kun nämä ruoka-asiat on niin makuasioita. Toinen tykkää siitä ja toinen tästä, mutta ahvenanmaalainen pannukakku on ollut minun suurimpia ruokaherkkujani heti siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sain maistaa joskus -90-luvun lopulla Ahvenanmaan pääsaarella tätä pannukakkua. Se vei heti sydämen mennessään. Ja hyvin on kestänyt tämä rakkaussuhde aikaa ja miksei kestäisi, on tämä ahvenanmaalainen pannukakku vaan niin hyvää.
Olen kyllä kuullut tästä vastalauseitakin jo näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, on liian makeaa jonkun makuun jo ja muuta vastaavaa, mutta niin kuin sanoin en lähde edes tuputtamaan tätä herkkua muille. Sen vain tiedän että minun juttuni tämä todellakin on ja niin saa ollakin. On aina ollutkin. Melkein tule tippa linssiin kun muistelen kaikkia näitä vuosia kun ahvenanmaalainen pannukakku on jollain tasolla kuulunut elämääni. Suosikkiruokamieltymyksiä ja niin edelleen.