Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

[Stevie]

Kärppä fanit on niin paljon päässyt nauttimaan makiasta viime vuosina, niin sen tähden toivon huomenna juhlia Hämeenlinnaan.@vilperi @Ikävänkantaja Tsemppiä!

 

[vilperi]

@Ikävänkantaja ja @vilperi paljonko pulssi?

Pulssistani en tiedä koska en ole mitannut, mutta kyllä tässä jonkin verran jännittää. Ja tällaiset viestit tietenkin luovat lisää uskoa ja pistävät entistä enemmän jännittämään. Huomenna on tosiaan iso mahdollisuus napata HPK:n historian toinen miesten Suomen mestaruus ja se olisi todella loistava juttu. Mestaruus on enää vain yhden voiton päässä, mutta se tässä on pahinta että niin ikään myös kilpakumppani Kärpät on sen yhden voiton päässä mestaruudesta.

Mestaruus olisi jotain sellaista mistä pikkuseuran fanina saa lähinnä vain haaveilla. 2006 tuo haave tuli todelliseksi ja HPK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa. Silloin suhtauduin asiaan jotenkin sellain että ikään kuin ne torijuhlat, Suomen mestaruus olisivat jotenkin ainutlaatuista mutta ähäkutti! Nyt on jälleen mahdollisuus vuolla kultaa.

Näin lähellä HPK ei ole ollut Suomen mestaruutta kuin yhden kerran ainakaan oman elämäni aikana ja silloin HPK marssi keväällä 2006 mestaruuteen. Nyt HPK on tosiaan jälleen vain voiton päässä mestaruudesta.

Mutta tuo matka sinne päätyyn asti on vielä kuitenkin melko pitkä ja kivikkoinen sillä pitäisi voittaa kuitenkin Kärpät niiden omalla kotikentällään Oulussa. Mutta mitä olen seuraillut HPK:n kannattajien ja fanien luottoa omaan seuraansa niin aika korkealla tasolla on luotto mestaruuteen ja se on hyvä asia.

Olen miettinyt mitkä sanat äiti tässä tapauksessa olisi pojalleen kirjoittanut. Lähes jokaisen muun tärkeän pelin ja MM-finaalien alla sekä jälkeen äiti muistutti poikaansa aina että se on sitten kuitenkin vain jääkiekkoa. Ja ei saa mennä niin tunteisiin että tulee ylilyöntejä. Mutta kerran äiti laittoi viestin jossa kertoi että hänen mielestäänkin se kulta tulee huomenna ja aiotko mennä torille? Tämä oli keväällä 2011.

Mieltäni lämmitti kun Kauhajoen Karhubasket huomioi omilla Facebook-sivuillaan tänään oranssin väriyhteyden jääkiekkoseura HPK:hon ja toivotti paljon tsemppiä huomiseen game seveniin! Tämä oli komeasti tehty, oikein miehen työ. Arvostan.

Mitä tässä nyt sitten osaisi muuta kirjoittaa? Vähän sellainen tunne että tekisi mieli nyt hehkuttaa tätä game seveniä, mutta kannattaako sitä sen enempää hehkuttaakaan? Ei tule sitten pahimmassa tapauksessa liian suuria pettymyksiäkään.

Kun suosikkijoukkueet jääkiekossa ovat Leijonat ja HPK niin ei niin kovin montaa kertaa ole päässyt juhlimaan isoja voittoja vaan ennemminkin on täytynyt opetella tottumaan pahoihinkin pettymyksiin. Ehkä sitten huomenna olisi Meidän päivä?

Alkoholittomat kuoharit pitää muistaa pistää kylmään ja huomenna on juhlan aika. Kävi pelissä sitten mitä tahansa.

 

[Kiekkokatsoja]

Vastataan täällä, jos kerran sopii muihin ketjuihin.

Minulla on valtavasti kunnioitusta vanhempia ihmisiä ja pitkiä perinteitä kohtaan. Mutta minulla ei ole kunnioitusta, jos näitä käytetään aseina yhteiskunnan muuttumista vastaan ja tuomitaan ne, jotka eivät ajattele samalla tavoin kuin vanhemmat sukupolvet. Ei se niin voi mennä, että lankapuhelinverkko, Suomen markka, nimilaki ja omakotitalojen lämmitystapa pitää säilyttää muuttumattomana vain, koska näin on aina ollut. Näen siinä suurta ristiriitaa. että vanhemmat sukupolvet ovat halunneet lapsilleen itseään paremman koulutuksen, ja kun sen koulutuksen myötä halutaan tehdä tieteeseen perustuvia muutoksia, ne tuomitaan, koska ei niin ole ennenkään tehty. Omat kokemukseni osoittavat, että suurimmat valittajat ovat suuriin ikäluokkiin kuuluvia, kun taas heitä vanhempi sota-ajan henkiökohtaisesti kokenut sukupolvi ymmärtää, että maailmaa voidaan aina kehittää paremmaksi, eikä nykytilanne ole itseisarvo.

Kiitos vastauksesta, joka oli erinomaisen hyvin perusteltu. Ja myös ymmärrettävissä.
Nettikirjoittelu on oma maailmansa, luomaan kirjoituksien väärinymmärryksiä. Ehkäpä joskus kärjistät asioita, kuten me useammat..?

Tuohon polttopuun käyttöön samaa mieltä, mutta turhan vaikeaa olisi se äärimäisyys, että määrättäisiin taajamassa vaikkapa jotenkin max polttopuun käyttö. Jotenkin viittasit määrättyyn maximiin..? Tietoa ja suosituksia toki hyvä jakaa.

 

[aceman81]

Ajattelin hieman riimitellä englanniksi, mutta ei siitä tullut mitään. Nyt jäi tympimään turhankin paljon. On vain keksittävä muuta tekemistä.

I am bipolar but juu aar Niko Saarinen

Hyvä lähtökohta englanninkieliseen riimittelyyn on hakea vaikutteita räp-musiikista. Cheekin Where I'm from on käsittääkseni genren Aapinen.

 

[Jomppa_Koo]

Sitä varten varmaan nimimerkki on tänne foorumille olemassa, että voi omia ajatuksia kirjoittaa ja avautua kaikista jutuista jos niin haluaa. Parhaassa tapauksessa joskus saada jopa apua ongelmiin. Mutta siinä on se ongelma just jos ja kun on niin jäärä että ei suostu ottamaan apua vastaan. Tai on myöskin niin että ei tavallaan tiedä mistä apua saa ja ei sitä uskalla pyytää. Miten sitä voi tuollasella ajattelulla saada? Ei mitenkään. 28-vuotias mies, jolla koko aikuisikä on mennyt hukkaan kun ei tiedä miten elämässä alkuun pääsee. Onhan se jonkinlainen alku että on mahdollisuus vaikka sitten tänne kirjoittaa omia tuntojaan. Voi sitten vaikka näyttää kallonkutistajalle näitä viestejä jos ison miehen luonne antaisi joskus periksi. Nimittäin kirjoittaminen on helpompaa kuin suun aukaiseminen omista ongelmista. Enkä ole ainut jolle se asia on näin, sen tiedostan. Se on kyllä 100% varma juttu!

Oikeastaan tähän loppuun voi kirjoittaa sen pointin lyhyesti. Ei kavereita, joita voisi mennä tapaamaan tai jotka kutsuu luokseen. Ei työtä. Ei omaa kämppää. Sentään on hyvä että alkoholin käyttö on nykyään helppo pitää kurissa. Kun pitää mielessä että sitä krapulaa ei halua kestää ja sitä vihaa, niin oluet jää aina ostamatta. Olutta pystyy kiskomaan kuin limsaa ja kysymys kuuluu onko siinä mitään tolkkua? Niinpä. Eipä ole siinäkään se juttu tässä elämässä. Yksi hyvä harrastus sentään on ja se on vedonlyönti. Valitettavasti kun muuta ei ole niin siitähän tulee pakkomielle silloin. Joka päivä lappuja rustailee ja vihjeitä pelaa. Sen onneksi tiedostaa että kaikkea ei voi pelata ja niinpä panos pysyy itselle aina sopivana. Ja sitten tuskaillaan kun ei osunutkaan ja tavallaan vihjaajaa syytetään omassa mielessään "huonosta" vihjeestä.

Sellaista, onhan tämä alku. Ahdistaa ja paljon herätä aina uuteen päivään, kun tiedostaa että päivästä tulee aina samanlainen ja ei sieltä mitään uutta ole tulossa. Samalla kaavalla päivät pitkät ja vuodesta toiseen. Moni ei sitä jaksaisikaan.

Eiköhän tuota tule myöhemmin kirjoiteltua lisää.. Pakko jotain on yrittää!

 

[npc]

Uuh, @Jomppa_Koo Ei kuulosta hyvältä tämä, mutta kiva, että jaksat kirjoittaa. Kai palstoille kirjaimia mahtuu.

Onhan se nurinkurista kun apua meidän kaikkien on vaikea myöntää tarvitsevamme, ja jos tulemme siihen pisteeseen jossa nöyrrymme sanomaan että tarttisin hei nyt, niin sitten huomaamme ettei sitä välttämättä mistään saakaan.

Pahoja nuo peliaddiktiot myös. Mutta kai tietänet, että ei se auta kuin mennä terveyskeskukseen nöyrryytettäväksi ja sanoa että nyt. No ehkä ne antibiootin määrä ja nauraa pihalle. Seuraavaksi menet selvin päin johonkin päivystykseen yöllä. Vastaanotto on paljon vieraanvaraisempaa.

 

[Breeze Harbour]

Ajattelin hieman riimitellä englanniksi, mutta ei siitä tullut mitään. Nyt jäi tympimään turhankin paljon. On vain keksittävä muuta tekemistä.

Ei siitä aina tule. Ei sitä silloin kannata pakottaa. Välillä se inspiraatio iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ne ovatkin niitä parhaita hetkiä alkaa kirjoittelemaan runollisia riimejä.

Sitä varten varmaan nimimerkki on tänne foorumille olemassa, että voi omia ajatuksia kirjoittaa ja avautua kaikista jutuista jos niin haluaa. Parhaassa tapauksessa joskus saada jopa apua ongelmiin. Mutta siinä on se ongelma just jos ja kun on niin jäärä että ei suostu ottamaan apua vastaan. Tai on myöskin niin että ei tavallaan tiedä mistä apua saa ja ei sitä uskalla pyytää. Miten sitä voi tuollasella ajattelulla saada? Ei mitenkään. 28-vuotias mies, jolla koko aikuisikä on mennyt hukkaan kun ei tiedä miten elämässä alkuun pääsee. Onhan se jonkinlainen alku että on mahdollisuus vaikka sitten tänne kirjoittaa omia tuntojaan. Voi sitten vaikka näyttää kallonkutistajalle näitä viestejä jos ison miehen luonne antaisi joskus periksi. Nimittäin kirjoittaminen on helpompaa kuin suun aukaiseminen omista ongelmista. Enkä ole ainut jolle se asia on näin, sen tiedostan. Se on kyllä 100% varma juttu!

Oikeastaan tähän loppuun voi kirjoittaa sen pointin lyhyesti. Ei kavereita, joita voisi mennä tapaamaan tai jotka kutsuu luokseen. Ei työtä. Ei omaa kämppää. Sentään on hyvä että alkoholin käyttö on nykyään helppo pitää kurissa. Kun pitää mielessä että sitä krapulaa ei halua kestää ja sitä vihaa, niin oluet jää aina ostamatta. Olutta pystyy kiskomaan kuin limsaa ja kysymys kuuluu onko siinä mitään tolkkua? Niinpä. Eipä ole siinäkään se juttu tässä elämässä. Yksi hyvä harrastus sentään on ja se on vedonlyönti. Valitettavasti kun muuta ei ole niin siitähän tulee pakkomielle silloin. Joka päivä lappuja rustailee ja vihjeitä pelaa. Sen onneksi tiedostaa että kaikkea ei voi pelata ja niinpä panos pysyy itselle aina sopivana. Ja sitten tuskaillaan kun ei osunutkaan ja tavallaan vihjaajaa syytetään omassa mielessään "huonosta" vihjeestä.

Sellaista, onhan tämä alku. Ahdistaa ja paljon herätä aina uuteen päivään, kun tiedostaa että päivästä tulee aina samanlainen ja ei sieltä mitään uutta ole tulossa. Samalla kaavalla päivät pitkät ja vuodesta toiseen. Moni ei sitä jaksaisikaan.

Eiköhän tuota tule myöhemmin kirjoiteltua lisää.. Pakko jotain on yrittää!

Hienoa, että uskalsit tämän kuitenkin kirjoittaa tänne. Alku sekin on, että avautuu ongelmastaan nettifoorumeilla. Voin kertoa, että et todellakaan ole yksin. Itse saan pian 26-vuotiaana merkonomin lakin päähän, kun moni minun ikäinen on käynyt jo AMK:t/yliopistot ja virittelee omaa yritystään tai rakentaa omaa perhettään rakkaansa kanssa. Minä, yksinäinen ratsu jolla ei oikeastaan ikinä elämässä ole ollut naiskumppania, eikä sen enempää vakituista työsuhdetta. Minä joka kammosin minulle henkilökohtaisesta syystä baareja aina tuonne 21-vuotiaaksi saakka. Minä, joka koin yhdessä vaiheessa, että kaikki mitä yritän, päättyy aina ennen pitkään epäonnistumiseen, olen nyt hieman kypsemmällä iällä valmistumassa amiksesta. Minulle se on aivan hemmetin iso juttu, että jaksoin tämän kolmen vuoden rupeaman, enkä niillä vaikeimmilla hetkillä suostunut antamaan periksi, vaan kävin juttelemassa koulukuraattorin kanssa ja sieltä se motivaatio hiljalleen nousi vikan vuoden lähestyessä niin valmistumisen kuin työllistymisen suhteen.

Olin viime vuonna kahdesti aivan millimetrien päässä siitä, että oisin päässyt elämäni ekaan kunnolliseen palkkaduuniin kaupan alalle ja molemmilla kerroilla karsiuduin hakijoiden joukosta aivan viime hetkellä. Annoinko minä tämän lannistaa mut? En. Kun ryhmänohjaajani vinkkasi palkattoman harjottelijan paikasta Itiksen S-marketissa, ajattelin aluksi, että en ole puolen vuoden ajan yrittänyt hakea palkallista työtä vain alistuakseni neljän kuukauden palkattomaan pusertamiseen. Pari päivää asiaa mietittyä näin kuitenki isomman kuvan. Minulla oli nyt tiedossa ns. varma työssäoppimispaikka ja pääsisin siellä oltuani valmistumaan jo tulevana keväänä, jos hoidan siinä ohessa loput tokan vuoden rästini kuntoon.

Lähdin työharjottelusta kokemuksesta kiitollisena, hyvissä mielin ja hoidin viikossa itsekurilla kaksi avointa kurssia netissä alusta loppuun ja nyt tiedän, että 31.5 kun saan tutkintotodituksen käteeni, olen saavuttanut jotain. Olen paiskinut kovasti töitä itseni eteen, ja ottanut opikseni lukiosta sekä ensimmäisestä amis-kokemuksestani, jotka molemmat päättyivät opintojen keskeyttämiseen omasta päätöksestä. Nuo molemmat yritykset kaatuivat pitkälti siihen, etten itse ollut valmis näkemään tarpeeksi vaivaa opintojeni ajan tasalla pitämiseen ja että halusin kaiken tulevan helposti. Viime vuosina mulle on kehittnyt parempi työmoraali ja ymmärrys siitä, että jos jotain haluaa, on tehtävä töitä sen eteen. Hitosti töitä. Ja silloinkin tulee kohtaamaan niitä kuoppia matkan varrella, mutta ne on vaan ylitettävä sisulla.

Joten jos minä, ketä pidin itseäni pitkään luuserina ja elämässä epäonnistujana, olen nyt vähän vanhemmalla iällä taistellut itseni kaikkien näiden teinien keskellä siihen asemaan, että voin kutsua itseäni kuukauden päästä merkonomiksi, niin kyllä sinäkin @Jomppa_Koo pystyt vielä saavuttamaan elämässäsi vaikka mitä! Kaikki lähtee sun omasta asenteesta. Haet sitten esim. amikseen tai työkkärin kautta kuntouttavaan työtoimintaan, taikka löydät jonkun kurssin josta koet hyötyväsi, "jokaikinen mahdollisuus on tsäänssi". Joten vaikka juuri nyt saatat olla totaalisen hukassa tulevaisuutes suhteen, niin koskaan ei ole liian myöhäistä niin kauan kun sulta löytyy se motivaatio ja asenne lähteä kaivamaan tietäsi pohjalta kohti huippua. Tsemppiä, ja toivottavasti sinäkin saat kokea vielä onnistumisen hetkiä urallasi. Ensimmäinen askel on se että ei jää jumittamaan himaan, johon itsekin aikanani syyllistyin.

Mitä tohon "vedonlyöntiriippuvuuteen" tulee, niin se on totta maar harmittomampi kuin päivittäiset kännit ja jatkuva sumussa eläminen. Ja hienoa, että sentään tiedostat missä sun raja menee, etkä pelaa itteäs velkoihin. Ite olin pitkään videopeli- ja energiajuomariippuvainen. No videopelit jäi siinä kohtaa ku otin Pokemon Go:n päivittäiseksi liikuntaharrastukseksi ja energiajuomista oon koittanu taistella parikin kertaa eroon, mutta jostain syystä se houkutus vie helposti voiton, etenki niinä päivinä ku tuntuu että ei vaan energiatasot riitä. Ei nää riippuvuudet helppoi oo kellekään meistä ja en tunne varmaan ketään, jolla ei jotain riippuvuutta olis. Niin nää meidän aivot vaan toimii, mielihyvähakuisesti. Jos ei sitä mielihyvää saa mistään, ni masentuneeks siinä vaan tulee.

Niin ja ennen Pokemon Go:ta mullakin oli käytännössä kolme hyvää kaveria, joista kaksi asuu nykyään toisella paikkakunnalla. Pokemon Go:n kautta verkostoiduin uusien ihmisten kanssa, ja monen heistä kanssa on tullut istuttua jo baarissa ja juteltua aktiivisesti. Ystäväverkostojen luominen on kans tärkeetä. Mulle se onnenpotku oli Pokemon Go, sulle se voi olla joku muu mutta se sun olisi keinolla tai toisella löydettävä. Yksinäisyys ei ole maailman helpoimpia tunteita, sen todella tiedän omasta kokemuksesta.

Mut joo, vielä kerran tsemit ja pää pystyyn. Löydät vielä suuntasi. Believe in yourself!

 

[pettter]

Mihin tarvii kolmannen ambulanssin. Ei ole jumbojetti iskeytynyt Kalliovuoriin.

 

[vilperi]

Missäköhän sen game sevenin sitten katselisi? Keväällä 2006 jäi harmittamaan kun en ollut peliä katselemassa Porissa asti, vaikka siihen olisi ollut silloin hyvä mahdollisuus. Silloin en vielä tapellut alkoholin kanssa, rahaakin oli mutta joku sai vain jäämään kotiin katselemaan matsia. En ollut edes silloin Hämeenlinnan torilla peliä katselemassa ja sekin jäi hieman kaivelemaan.

Nytkö pitäisi olla sitten kokemuksista viisastuneempi ja mennä peliä katselemaan joko jäähallille tai sitten torille? Siellä olisi tunnelmaa etenkin jos HPK voittaisi. Ja sieltä saisi myös varmasti vertaistukea jos HPK häviäisi. Toisaalta torilla on pirun kylmä.

Ja toisaalta voisi jäädä peliä katselemaan myös tänne kuntoutuskeskuksen kisakatsomoon. Täällä on kuitenkin komea katsomo ja jos jään tänne peliä katselemaan niin sitten muutamat hyvät peliä myös katselevat tututkin näkisivät matsin. Toisaalta he voisivat sitten halutessaan myös lähteä torille tai hallille peliä katselemaan. Mutta ovat siis muuten meikäläisen Telia tunnusten varassa, kisakatsomo toteutuu vain jos minä olen paikalla.

Mitäköhän tässä sitten tekisi ja missä sitä matsia oikein vahtaisi? Tänä keväänä Ouluun lähtö ei valitettavasti olisi ollut edes mahdollisuus. Rahat kun ovat kohta ihan finito ja Oulun reissulla olisi käytetty alkoholia. Toki sitä alkoholia käytetään sitten myös siellä torilla, jäähallilla ja mahdollisissa torijuhlissa. Että ovathan nämä pahoja paikkoja alkoholia vastaan tappelevalle yksilölle.

Teki mieli jo niin kovasti vappupäivänä juoda parit kun käveltiin muutaman ravintolan ja terassin ohi. Sekä oltiin torilla. Silloin oli hyvät kelit vielä ja moni oli juomassa olutta tai muuta alkoholia terassilla tai torilla ja olisi tehnyt mieli olla tekemässä samoin. Niin kivalta puuhalta se näytti.

 

[Iisoppi]

Juman vita kun osaakin olla kylmä... Ei tuo paljon ulkohommiin ole innostanut vaikka täällä aurinko paistaakin. Piti oikein kaapista kaivaa työtoppahousut kun en pitkillä kalsareilla ja gollegehousuilla ulkona tarrennut. Vähän tuolla nurmikon haravointia ja lavojen siivousta olen harrastanut. Näpit vaan meinaa kylmetä... piti tulla hakemaan paksummat hanskat. Kohta voisi laittaa makaronilaatikon uuniin niin pääsisi sitten tunnin päästä lounaalle.

 

[Turha Kaukalo]

Boldaus oma. Tässä taas oiva esimerkki luetun ymmärtämisen aakkosista. Jotain ei tarkoita yhtä kuin. Tätä tämä someaika on. On kiire vastaamaan, vaikka ei edes täysin ymmärretä mitä toinen tarkoittaa. Googlettakaa vaikka ensin ennekuin lähdette nolaamaan itseänne. Moukat.

Kuusi (6) on enintään neljästä (1-4) niin kaukana, että jotain ei enää kohdennu neljään (4). Jotain olisi 5-7. Eli kuka oli moukka!!!!

 

[Johnny B. Goode]

Kalsarikänniketjussa on 2490 sivua. Selvinpäin ja asiallisena -ketjussa 14. Juu, onhan toi känniketju pystytetty vähän aiemmin, mutta silti. Kyä se runosuoni alkaa sykkimään Suomipojalla paremmin pikku simassa. Ei ole pötypuhetta se.

 

[Stevie]

Kalsarikänniketjussa on 2490 sivua. Selvinpäin ja asiallisena -ketjussa 14. Juu, onhan toi känniketju pystytetty vähän aiemmin, mutta silti. Kyä se runosuoni alkaa sykkimään Suomipojalla paremmin pikku simassa. Ei ole pötypuhetta se.

Totta tämä. Nykyään taitaa meininki olla vähän rauhoittunut siinä ketjussa. Nuoriso ei enää käytä niin paljoa ja vanhat ei jaksa?

 

[Erkka Lapanen]

Terveisiä Lopelta (sieltä tulee jääkiekkoilijoita mutta ei kauaa). Kävin siellä kaupassa. Puolet asiakkaista oli vanhuksia ja puolet kännissä. Koska osa vanhuksista oli myös kännissä, mahtui joukkoon muutama tavallinenkin kansalainen. Kaupan läheiseltä leikkipaikalta joku pikkupoika huuteli perääni ja kyseli, että olenko homo? Pyöräilijöitä ei taideta sielläpäin arvostaa mutta asennetta löytyy ainakin nuorisolta vielä. Tosin jokainen vastuullinen vanhempi, joka haluaa jälkikasvullensa valoisan tulevaisuuden, ohjeistaa hakeutumista jonnekin muualle. Sen verran piti Googlata, että sikäläiset äänestivät viime vaaleissa persuja ja keskustaa. Ei ollut yllätys. Syylliset kylän kuihtumiseen ovat maahanmuuttajat, Helsingin Herrat ja Brysselin eliitti. Sulkeutuminen ja entisajoista haaveilu on lääke kaikkeen. Perunat, nuo savipeltojen kultakimpaleet, ovat tulevaisuuden juttu. Saatte vielä nähdä!

 

[Nick Neim]

Syylliset kylän kuihtumiseen ovat maahanmuuttajat, Helsingin Herrat ja Brysselin eliitti.

Kotoisin tuolta suunnalta olen, joten en nyt aivan tarkkaan tilannetta tiedä. Tämä ei ole käsittääkseni loppilaistenkaan keskuudessa mikään totuus, vaikka nopeasti niin voisi takapajuisesta kunnasta kuvitella. Kahden suurimman kylän käytännössä ainoista aktiviteeteista vastaa (erilliset, ei ole siis yhteisomistuksessa) maahanmuuttajataustaiset yrittäjät, jotka noita paikallisia baareja pyörittävät, joista toinen taidettiin valita vuoden yrittäjäksikin. On kyllä ihan oppikirjamainen yrittäjä, ei ihme, että takoo kait ihan kohtalaista tulosta. Ihan siis positiivisia kokemuksia jengillä tuolla maahanmuutosta, mikä varmasti vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.

Tuo on kyllä hämmentävää, että etelässä sijaitsevaan lääliäisiin, (josta Kerhon kapteeni Paajanen on siis kotoisin) alle 1000 asukkaan kylään saadaan revittyä useina viikonloppuina 150-200 henkeä paikalliseen ravintolaan. Ihan sinänsä "nimekkäitä" artistejahan tuolla on pyörinyt, Voutilainen kait viimeisimpänä. Ei ole tullut hetkeen käytyä, vaikka jengiä se kai edelleenkin vetää.

Tosin jokainen vastuullinen vanhempi, joka haluaa jälkikasvullensa valoisan tulevaisuuden, ohjeistaa hakeutumista jonnekin muualle.

Tästä voi tosin olla vahvasti samaa mieltä.

Pointsit siitä, että kunnan nimen oikean taivutusmuodon. Selvästi osaltaan tuttu paikka, kun muille tampioillehan ne ovat aina terveiset Lopista.

 

[vilperi]

Nyt se jännitys sitten alkaa olemaan kova! Ei tässä tulee oikein mitään mistään muustakaan, kävelee vain ympyrää asunnossaan. Pyörii kuin se kuuluisa r...ä Anttilassa ja vilkuilee välillä mitä kello on. Tänään tulee joko lopullinen kuolin isku mestaruushaaveille tai sitten fiilis on infernaalisen ihana pelin jälkeen!

Joku sanoi kyllä että ihana kuuluu takuuvarman hintin sanavarastoon, mutta Antero Mertaranta sen sanan käytön on päähäni iskoistanut. Ihanaa Leijonat ihanaa jne...

Tänään kaikki on pienestä kiinni. Tai ainakin toivottavasti on jos sitten HPK ei vie voittoa ylivoimaisella tavalla. Toivottavasti Kärpät eivät ainakaan vie peliä suvereenisesti vaan HPK pystyy jälleen kerran pistämään hienosti hanttiin edes oululaisia vastaan.

Sen päätöksen olen nyt sitten tehnyt missä peliä katselen. Katselen sitä täällä kuntoutuskeskuksen kisakatsomossa ja äsken uudelleen täytin ilmapallotkin että sai katsomon viritettyä liki parhaaseen mahdolliseen kuntoonsa. Lähden sitten torille jos sitä kultaa tulee. Mahdollisesti silloinkin jos kultaa ei tule ja jos torilla on myös jotkin hopeajuhlat.

Mitään yllättäin järkevää pelistä en osaa sanoa tässä jännityksessäni. Vain näitä pelin aikaansaamia fiiliksiä osaan kertoa. Tämän vuoksi kirjoitin viestini tähän ketjuun, enkä finaaliketjuun. Näen että se olisi mielummin asiakeskustelua varten oleva ketju vaikka sinnekin on kertynyt kaikkea muutakin kuin vain asiaa.

Jaa-a, mitäköhän tässä nyt sitten tekisi. Oikein malta keskittyä vielä urheilun seuraamiseenkaan. Suomen peli sieltä tulisi. Jännitys on tosiaan kova, mutta ei pidä liikaa pettyäkään vaikkei sitä kultaa tulisikaan. Mutta jotenkin usko kultaankin on kova. Luottoa HPK:hon löytyy!

 

[Iisoppi]

Käytiin tuossa puolen tunnin metsälenkillä etsimässä korvasieniä. Kyllähän niitä löytyi... sellaiset puolisen kiloa niitä oli ennen siivoamista. Nyt ne on tuossa kiehumassa että niiden sisältämät myrkyt poistuu veteen. Katiskassa oli kolmisenkymmentä ahventa. Ei ne kaikki kyllä ihan otettavan kokoisia ollut mutta parikymmentä lähti messiin. Vaikuttaa nyt täällä päin olevan ahvenen kuteminen nyt käynnissä. Huomenna sitten paistettua ahventa ja korvasienikastiketta... tai sitten jotain aivan muuta, saa nyt nähdä...

 

[Hera80]

Kuusi (6) on enintään neljästä (1-4) niin kaukana, että jotain ei enää kohdennu neljään (4). Jotain olisi 5-7. Eli kuka oli moukka!!!!

Otin asiaan uuden tulokulman ja jätin oman hypoteesin sivuun. Tämän tuloksena täytyy todeta, hammasta purren ja pitkin hampain, että olet oikeassa. Sinähän löit lopulta täysin uuden luvun pöytään. Pyydän anteeksi ja myönnän, että syyllistyin itse siihen mistä sinua syytin. Tällä kertaa, vain tällä kertaa, moukka olinkin minä.

 

[pettter]

Jännää muuten ettei lehdet ole kirjoittanut finaaleista. En ole kyllä enää aikuisena niitä lukenut. Munckilla kävi munkki. Tähtirintojen villi voitontanssi.

 

[Iisoppi]

Joku varmaan arvaakin mitä juuri nyt teen... Lämmitän nimittäin saunaa. Lauantaihan meillä päin tunnetusti saunapäivä. Minulla on uutta löylytuoksuakin, juhannussaunaa. Kohta on löylyt valmiina...

 

[Valapatto]

Riku Salminen kuulostaa nauraessaan 11 v pikkupojalta. No siltähän tuo näyttääkin.

 

[HogiBoi]

Ensimmäinen sauna uudessa kodissa edessä. Saakohan tuolla kunnon löylyjä. Nopeasti silmäiltynä edellinen asukas jättänyt tupakan tumppeja lauteiden väliin. Hyi. Ei sillä, kyllä itsekin humalassa poltan hieman tupakkaa, mutta että saunassa polttaisin, tai ylipäätään sisällä. Pelkkä ajatus puistattaa.

Mutta eniten kuitenkin mietityttää, että mitä juon saunajuomana, kylmänä Sandels ja Karhu. Vaikea päätös. Kolikon heitoksi menee vielä.

Noniin, nyt on tännekin kirjoitettu. Olen oman roolini siis täyttänyt?

 

[Kiekkokatsoja]

Noniin, nyt on tännekin kirjoitettu. Olen oman roolini siis täyttänyt?

No miltä nyt tuntuupi?

 

[HogiBoi]

No miltä nyt tuntuupi?

No hyvältähän tämä tuntuu, kun tällaisen saavutuksen saavuttaa.

 

[Kiekkokatsoja]

No hyvältähän tämä tuntuu, kun tällaisen saavutuksen saavuttaa.

Jatkoajassa, vaiko uudessa kodissa? Vaiko jopa molemmissa?
Onnea uuteen kotiin tavataan sanoa.
Mulla on muuten ehtinyt elämän aikana olla 16 tai 17 eri kotia.