Jollain tavalla on nyt melko masentunut olotila. Hehkuttamani hiihtoloma päättyy tänään ja huomenna on edessä paluu töihin. Heti jo aamuviideltä herätys niin se on ihan eri aikoja kuin milloin lomallani totuin heräämään. Hiihdon MM-kisat menivät suomalaisilta penkin alle ja sekin masentaa. Ja mikäs kaikki tässä nyt sitten masentaakaan?
Facebookissakaan en saa tykkäyksiä ja huomiota millään teksteillä kovin paljoa. Tai en nyt niitä niin kerjääkään mutta olen tänäänkin kirjoittanut kaksi viestiä joihin olisi ollut mukavaa saada kommentteja. Niitä olisi ollut kiva lukea, kun asiat olivat minulle tärkeitä. Kirjoitin statuksiini siitä kun seurasin NHL-kiekkoa lomallanikin tosi vähän, yhteensä kai 0 tuntia vaikka lähdin lomaan kovin odotuksin. Ja kirjoitin äskettäin hiihdon MM-kisoistakin, totesin sitä samaa kuin moni muukin varmasti. Menivätpäs kisat penkin alle suomalaisilta jne.
Moni asia masentaa ja aiheuttaa tällä hetkellä alakuloista fiilistä. Mutta kai se tästä taas iloksi vähitellen muuttuu, kunhan pettymykset on saatu nieltyä alas.
Loman loppuminen on toisaalta kurjaa, mutta toisaalta loppuu ne lyhyetkin lomat joskus. Ja en nyt niin negatiivisestikaan suhtaudu töihin menemiseen. Suhtaudun aika neutraalisti töihin menoon. Ei vituta, mutta ei töissä koskaan niin kauhean kivakaan ole käydä. Tai sitten tarkistan lääkitykseni tai niin kuin joku on todennut, istun alas ja odotan että kohtaus menee ohi.
Ja enää kuukausi työkokeilua jäljellä. Sitten on taas edessä varmaan hiukan vapaatakin ja avoin tulevaisuus. Pitäisi keksiä mitä sitä työkokeilun jälkeen tekisi. Sinne Majakkaan en kyllä ainakaan kovin mielelläni palaisi takaisin. Ja enkä kyllä kovin mielelläni alkaisi tekemään taas täällä kuntoutuskeskuksessa noita lyhyitä keittiövuoroja. Ne ovat niin tylsiä hommia. Pitäisi olla kuntouttavaa puuhaa, mutta enpä tiedä? Minun henkistä olotilaani nuo hommat lähinnä vain masentavat ja korvaus töistä on minimaalinen.