En nyt puhu sinusta veli Sämpylä, mutta jumalauta mä ihmettelen tätä meidän kulttuurissa. Joka ikinen nainen, jonka mä tunnen, joka käy treffeillä alottaa näin "Emmä pinnallinen oo, mut...". Mitä helvettiä!? Työhaastattelussa ei ulkonäöllä saa olla merkitystä, mut parinmuodostuksessa se on puolet kokonaisuudesta. Eihän siinä mitään kaveria haeta postimerkkejä yhdessä keräämään, vaan ihmistä, jonka kanssa intohimo leiskuu läpi elämän. Ei ihme, että Suomessa harrastetaan seksiä harvemmin kuin koskaan aiemmin. Oon muutenkin monissa jutuissa pihalla meidän kulttuurissa, niin kertokaa mulle minkä perusteella se kumppani sitten valitaan, jos ei puoliksi ulkonäön perusteella? Ai sen kenellä on paras pitkän matikan numero vai? Sitähän se suomalainen seksikin liian usein on, matikkaa, jossa mietitään ja pohdiskellaan ja tiedostetaan, vaikka sen pitäis olla akvarellia, balettia ja musiikkia, jossa sävelletään yhteinen sinfonia. Seksin pitäis olla tunne, ei teko. Muuten se on vain kaksi ihmistä, jotka masturboivat itseään toisiinsa.