pernaveikko
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Crusaders, Lechia
Tulee jotenkin mieleen oma äitini. No sille ei riittänyt uusi pöytä, piti saada uusi keittiö. Ja uudet tapettit, uusi lattia olohuoneeseen ja uusi sohva ja siihen sopivat nojatuolit. Ja aina piti jotain maalata ja uusia. Jankutus oli jatkuvaa ja aina välillä äiti sai tahtonsa lävitse. Tai vissiin loppujen lopuksi aina. Itse on tajua miksi koko ajan pitää haalia uutta kun vanhakin toimii. Hemskatti, tuo telkkarikin tuossa saa olla paikoillaan kun toimii vaikka taitaa olla kohta kymmenen vuotta vanha.
Oma äiti alkaa aina siivota saapuessaan mökille. Vaikka siellä on kaikki jätetty kuntoon edellisen käynnin jäljiltä, niin silti pitää esimerkiksi ottaa harja kouraan ja alkaa lakaista terassia. Ehkä siihen vaikka joku pari lehteä on voinutkin pudota tai jotain, mutta alkaa sellainen kummallinen puunaus.
Eihän sitä paskassa kannatakaan elää, mutta tuollainen järjetön huoltotarve kaikesta koko ajan vain on joillain tai siis monilla ihmisillä.
Uuden ostamisesta saatava hetken mielihyvä toiminee joillekin ja onhan siitä psykologiassa puhettakin. Tarvitsen uusia kalsareita, pitää jossain vaiheessa hankkia, ei nyt juuri tänään.