Pakkasen johdatustapa tekstin ytimeen on kyllä aggressiivinen ja provosoivakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se olisi totuudenmukainen. Vaikea tuolta "vihaisten nuorten miesten vähättelyltä" on näistä asioista keskusteltaessa välttyä, ja vaikeaa on myös itse sitä välttää.
Olen Pakkasen kanssa siitäkin samaa mieltä, että mikäli naiskiekko haluaa pyrkiä suurempaan suosioon, ovat sääntömuutokset tarpeellisia, mutta aloitteen pitäisi tulla naiskiekkoilijoilta itseltään. Tasoeroja kuitenkin käsitellään tekstissä mielestäni yksipuolisesti. Esimerkiksi Kooveen naisten Mestis-joukkue hävisi ennen kauden alkua pelatussa ottelussa saman seuran C2-poikajunnuille runsain lukemin. Jos vastassa olisi ollut vaikka miesten Suomi-Sarjan joukkue, olisi luultavasti lähennelty kolminumeroisia lukuja toisessa maalisarakkeessa.
Naiskiekkoa puolustaessa on helppo sanoa, että tämä ei ole oleellista, sillä sukupuolten väliset erot eivät estä urheilua olemasta kiinnostavaa. Kuitenkin kun puhutaan erittäin fyysisestä lajista eli jääkiekosta, on kyseenalaista sivuuttaa fyysisyyden vaikutukset pelin kiinnostavuuteen tasaväkisten kamppailujen ja voiton tavoittelun nojalla. Tämä toimii johonkin pisteeseen asti, mutta sen saavuttamisen jälkeen jääkiekossa viihdyttävintä ovat nimenomaan tekstissä mainitut "maksimaalisen hienot suoritukset". Tasaväkistä kamppailua voi nähdä vaikka koulun liikuntatunnilla, mutta se ei tarkoita sitä, että se kiinnostaisi tai viihdyttäisi.
Tässä tilanteessa, kun kuilu sukupuolten välillä on pelillisestikin vielä tässä vaiheessa näin suuri, on välttämätöntä keskustella siitä, miten sitä saataisiin kavennettua. Tämän keskustelun pitäisi olla pohjana sille, miten naiskiekkoilun suosiota, resursseja ja harrastajamääriä saataisiin kasvatettua. Olennaista on nykyisten realiteettien tunnistaminen ja sitä kautta saavutettavien tavoitteiden asettaminen. Tarvitaan rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä, mikäli tavoitteena Naisten Liigassa on esimerkiksi täysammattilaisuus. Pelillisen tason parantaminen kovemman harjoittelun ja suurempien juniorimäärien kautta on tässä varmasti keino, mutta itse pelinkään muuttamista esimerkiksi sääntöjen osalta ei voi sivuuttaa.
Kyseenalaistan tekstissä mainitun teesin, että "maalit ratkaisevat voittajan ja sen, kuinka kiinnostava ottelu on". Ensimmäinen lause on tietenkin totta, mutta virkkeen loppuosa ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Maalitonkin ottelu voi olla kiinnostavampi kuin runsasmaalinen. Myöskään joukkueiden välinen suuri maaliero pelissä ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö ottelu olisi ollut kiinnostava. Ottelun tasaisuuden nimittäminen kiinnostavuuden suurimmaksi tekijäksi aliarvioi mielestäni jääkiekkoa vauhdikkaana joukkuepelinä paljonkin. Maalit määrittävät enemmän pelin jännittävyyttä. Jännittävä ei ole aina kiinnostavaa eikä kiinnostava jännittävää.
